Minun asiakkaistani iso osa on korkeasti koulutettuja, älykkäitä, osaavia, lähimmäisestä välittäviä, tunnollisia ja usein monella tavalla menestyneitä naisia. Ja ylipainoisia. Kun vastaanotolleni hakeudutaan omasta tahdosta, taustalla on jo pitkä historia painonhallintaa, epäonnistuneita ryhtiliikkeitä ja onnistuneempia suunnan muutoksia. Suurimmalla osalla asiakkaistani on periaatteessa tietoa tehdä elämäntapamuutos ja perään laitetaan se kuuluisa mutta. Mutta lauseen jälkeen tulee usein puhetta siitä, ettei ole aikaa, rahaa, voimavaroja, itsekuria tai mitä ikinä se muutos kaipaakaan. Mutta lauseen jälkeen tulee yhä useammin myös pyyntö löytää yhdessä juuri asiakkaalle sopiva tapa syödä, liikkua ja elää itsensä näköistä elämää. Vaikka tietoa on interneetti ja kirjat puollollaan, ei valinta olekaan helppo. Asiaan perehtyneempikin on pääpyörällä, mitä olisi fiksuinta tehdä, mikä on itselle hyvästä.

Elämäntapamuutos on teoriassa yksinkertainen ja kenenkään elämä ei ole yksinkertaista ja teoriaa. Nimensä mukaisesti elämäntapamuutos on monien asioiden muuttamista ja hyvin usein yhtä aikaa kuljetetaan montaa muutosta. Tapahtuu muutos ajattelussa ja asenteissa, suhteessa itseen, tunteisiin, kehoon ja ympärillä oleviin ihmisiin. Tapahtuu muutosta ruokalautasella, liikunnassa tai  levon määrässä ja joskus näissä kaikissa. Joskus pieneltä tuntuva oivallus omasta itsestä muuttaa kerralla koko suunnan. Joskus tavataan vuosi säännöllisesti keskustellen, kunnes alkaa muutosta tapahtumaan. Joskus tehdään kaikenlaista ja ”mikään ei muutu”, kunnes huomataan, että ”kaikki on muuttunut.” Ihminen on laumaeläin ja muutosprosessissa tarvitaan toista ihmistä. Tämän todentamiseksi löytyy tutkittua faktaa ja jokainen voi miettiä, miten on mennyt läpi haastavien elämäntilanteiden tai muutosprosessien.

Lihavuus on monimuotoinen asia ja todella toivon, ettei kukaan enää ajattele, että painonhallinnassa on kyse itsekurista ja että se on vaan liikuntaa ja ruokailua tai jotain muuta hyvin simppeliä ja yhdellä lauseella kuitattavaa. He, joille painonhallinta on haastavaa tarvitsevat siihen tukea ja apua. He, joille painonhallinta ei ole haastavaa eivät tarvitse. Se on yksinkertaista. Jos sinä kuulut jälkimmäiseen porukkaa, olen todella onnellinen puolestasi ja toivon, että osaat tuntea myötätunto heitä kohtaa, joilla asia ei ole niin. Minä tapaan heitä, joille painonhallinta ei ole helppoa ja hyvin usein kuulen heiltä, että lähipiiri ihmettelee: ”Miksi sä siellä ravitsemusterapeutin luona käyt? Kyllähän sä tiedät, mitä pitäisi tehdä.” Iso osa asiakkaista ei myöskään kerro, että käyvät luonani. Häpeä on liian suuri, sillä ”Kyllähän mun pitäisi tämä itse osata, kun ei tää pitäisi olla niin vaikeaa.”

Miksi painonhallintaan ja lihavuuteen suhtaudutaan kovin eri tavalla, kuin vaikka urheiluvalmennukseen? Aikuiset ihmiset käyvät juoksukoulussa, palkkaavat valmentajan ja kertovat siitä auliisti. Kukaan ei koe häpeää, että käy juoksukoulussa. Vaikka ”kaikkihan nyt juosta osaavat”. Tuntuu että alkoholismi ja masennuskin ovat pääsemästä leimastaan, ja yhä useampi uskaltaa kertoa käyvänsä terapiassa. Mutta lihavan on vaan otettava niskasta kiinni ja sujahdettava salaa ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Laihduttaa toki saa ihan julkisesti ja tarttua erilaisia superhyperhaasteisiin. Tai pussikuuriin. Mutta jos niillä ei onnistu, niin ajatellaan että ihmisessä on joku vika tai vähintään on hieman yksikertainen. Totuus on tietenkin ihan toinen, mutta yleinen asenne on vailla totuuspohjaa.

Minulla on 13 vuoden kokemus lihavuuden hoidosta. Pääasiassa työterveyden- ja yksityisvastaanoton sekä ryhmien kautta, mutta myös julkisen terveydenhuoltoon olen kurkistanut konsulttina ja nettivalmennukseen jo Keventäjissä ja nyt Husin Painonhallintatalossa valmentajana ja kehittäjänä. Lisäksi olen saanut kouluttaa, keskustella lukuisien ammattilaisten kanssa ja ollut kymmenissä projekteissa, jotka liittyvät painonhallintaan ja elämäntapamuutokseen. Tapaan satoja ylipainoisia asiakkaita vuosittain.   Tiedättekö, mikä näyttää tukevan ihmisen onnistumista elämäntapamuutoksessa ja mikä ennustaa onnistumista erittäin hyvin? Se että ihminen uskoo onnistuvansa, eli hänellä on pystyvyyden tunnetta. Yksinkertaista. Miten lisätään tätä pystyvyyden tunnetta. Monimutkaista. Hyvällä valmentavalla ohjaukselle voidaan lisätä pystyvyyden tunnetta ja edistää onnistumista. Sitä on myös hyvä ravitsemusterapia. Ei tiedon jakoa ja itsestään selvyyksien jakamista, vaan hyvässä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa valmennusta. Jokainen, joka on elämäntapamuutoksen äärellä, tarvitsee valmennusta, toista ihmistä, joka tukee ja kannustaa muutokseen, pysäyttää ajattelemaan, on keskustelukumppani ja ennen kaikkea peili omille ajatuksille ja oivalluksille. Välillä tarvitaan tuuppausta eteenpäin ja välillä myötätuntoista ymmärrystä ja aina rehellistä vuorovaikutusta. Koska painonhallinta on monimuotoista ja hyvin yksilöllistä, tarvitaan usein pitkäaikaista ravitsemusterapiaa (ja joskus toki ihan psykoterapiaa), jossa ihminen tulee kuulluksi kokonaisuudessaan ja jossa ammattilaisen tukemana asiakas oppii luottamaan itseensä ja tekemiseensä ja pääsee eteenpäin. Hyvässä ravitsemusterapiassa keskitytään asioihin, mitkä vaikuttavat syömiseen ja ruokavalintoihin. Pureudutaan juurisyihin, eikä yritetä vain muuttaa  väkisin syömistä tai lisätä liikuntaa.

Kannustan kaikkia hakemaan muutokseensa tukea, oli se sitten vertaistukea, lähimmäisen kanssa keskustelua ja tekemistä, valmennusta tai terapiaa. Olisiko aika päästää  irti ajatuksesta, että pitäisi pystyä itse ja että kaikki muut pystyvät? Ihminen tarvitsee toista, varsinkin silloin kun tuntuu, etten itse pysty tai jaksa.

Vastaanottotilassani Kruunuhaan Onnissa on käyty monet keskustelut ja jaettu oivalluksia ja onnistumisia.