Tapaan viikottain ihmisiä joiden haasteena (saisiko sanoa kuitenkin on ihan reilusti ongelmana?) on ylipaino. Enkä puhu mistään muutaman kilon ylimääräisestä vyötäröllä, vaan tilanteesta jossa paino haittaa arkielämää ja vaikuttaa terveyteen. Kuten tiedämme lihavuuden hoito Suomessa on niin lasten kengissä, että oikeastaan ei kannata mistään kengistä puhua, lähinnä jarrusukat kuvaa tätä lastentarhameinikiä. Samaan aikaan kun voivotellaan ylipainoa ja siitä aiheutavaa haittaa niin kansanterveydelle kuin myös – taloudelle, ei oikeasti tehdä kunta tai valtiotasolla mitään, jotta vaikean lihavuuden hoito olisi edes kohtuullisella tasolla.
Itseäni on viimeaikoina mietityttänyt erityisesti niiden ihmisten hoito, joilla painoindeksi huitelee yli 35, jolloin taustalla on yleensä jotain muuta kuin ravitsemustiedon ja motivaation puute. Ravitsemustietelijä, rennon syömisen puolestapuhuja Patrik Borg kirjoitti blogissaan, mitkä ovat pysyvän painonhallinnan perusteet. Olen hänen kanssaan pitkälle samaan mieltä, lähdin miettimään, mistä ihminen saa hoitoa, jos lihavuuden syynä ovat muut elämänalueen ongelmat kuten avioliitto, työ, perhe, hyväksikäyttö, koulukiusaaminen jne. Pysyvän painonhallinnan kannalta on ensisijaisen tärkeää, että keskitytään näihin syihin, eikä vain hoideta oiretta – ylipainoa. Mutta vaikka tunnistaisi, että painon syynä on joku muu asia elämässä, terapiaan tai hoitoon välttämättä pääse, vaikka haluaisi. Eikä kaikilla (suurimmalla osalla?) ole mahdollista maksaa itse hoitoaan. Ja olen ymmärtänyt, ettei KELA korvaa yleensä terpiaa, BED (aikuistyypin ahmimishäiriö) ei ole ensin hoidossa. Toisaalta tiedetään, ettei BEDin hoito oikein luonnistu, jos samalla ei hoideta mieltä. Suomessa on myös valitettavan vähän ammattilaisia, joilla on osamaamista BED:n tai lievemmän tunnesyömisen hoitamiseen. Ikävä kyllä, olen törmännyt myös siihen, ettei haluta edes perehtyä tähän haastavaan ja melko yleiseen ongelmaan.
Professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen on sanonut, että jos ihmisen BMI on 40 tai yli, ylipainon taustalla usein psyykkistä oireilua: masennusta, syömishäiriötä (BED) yms. Heidän hoidossaan tarvitaan siis moniammatillista osaamista. Käytännössä näitä ihmisiä hoidetaan vain harvoissa paikoissa ja hoitoa on tarjolla vähemmän kuin tarvetta. Nyt lihavuusleikkauksien myötä ollaan ehkä oivallettu, ettei ihmisiä voida vain leikata, vaan täytyy hoitoaa ihmistä kokonaisuutena, jotta oikeasti saadaa leikkauksesta tavoiteltava hyöty. Leikkaus ei tee ihmeitä, jos psyyke ei pysy mukana.
Itse toimin yksityisellä puolella ja omalta osaltani tunnistan ja hoidan sekä ahmimishäiriötä että tunnesyömistä. Vastaanotolla kuulee monenlaista tarinaa, mutta usein isot ihmiset on kokeneet kohtuutotna myllytystä terveydenhuollossa ja elämänkokemusta on kerääntynyt iso repullinen. Heidän kohtaaminen on joskus haastavaa, sillä ravitsemusterapeutit eivät ole kovasssa huudossa. Mutta kerta toisensa jälkeen kun onnistun murtamaan jään ja voitan asiakkaan luottamuksen, tiedän että toivoan on, jos käytössä on oikeat keinot. Omassa tiimissäni on onneksi kokenut ja osaava psykoterapeutti, jonka kanssa yhteistyssä voimme hoitaaa asiakkaitamme kokonaisvaltaisesti. Meilä on myös ohjattuja vertaisryhmiä, jotka mielestäni ovat hyvä hoitomuoto BED.n ja tunnesyömisen hoidossa. Itse olen myös ollut onnekas, että olen saanut työskennellä itseäni viisaampien ammattilaisten kanssa ja oppinut heiltä kovin paljon ja saanut työkaluja omaan työhöni ja ihan jokaiseen kohtaamiseen.
Olen vaihvasti sitä mieltä, että ravitsemusterapeuttikin voi auttaa tunnesyöjää, reilusti ylipainoista tai BED-asiakasta, jos hänellä on hiukan enemmän terapeuttien asenne ja uskallusta kurkata sinne ruokalautasen ulkopuolelle. Tarvitaan toki lisäkoulutusta psykologian/käyttäytymistieteen suuntaan, mutta ihan yksinkertaisillakin kysymyksillä, tehtävillä ja ohjauksella voidaan saada syömisen hallintaa selvästi parempaan suuntaan. Muutosta ei tapahdu ruokalistoilla ja lautasmallilla, vaan tarvitaan aidosti halua nähdä ihminen kokonaisuudessaan ja ymmärtää antaa tilaa asiakkaalle omille oivalluksille.
Tiedän vain muutamia paikkoja, joissa saa hoitoa aikuistyypin ahmimishäiriöön tai lievempään tunnesyömiseen. Oman työpaikkani Terveystalo Kampin lisäksi, Helsingissä hyvää hoitoa saa Syömishäiriökeskuksessa ja toki myös HUS:n Syömishäiriöklinikalle kannattaa olla yhteydessä.
Voi olla todella vaikeaa löytää omalta kotiseudulta paikkaa, jossa apua olisi saatavilla. Aina kannattaa ensimmäisenä olla ensi yhteydessä omalääkäriin ja tiedustella miten omassa kunnassa nämä asiat ovat hoidettu – joissain paikoissa varmasti hyvin ja asianmukaisesti. Mutta jos sinulla on vinkata lisää paikkoja joissa hoidetaan lihavuutta ja ahmimishäiriötä kokonaisvaltaisesti, jaathan tiedon myös meidän muiden kanssa. Olen iloinen jos näin voisimme edistää ahmimishäiriön ja tunnesyömisen hoitoa.
