Olen saanut viime viikkoina pariinkin otteeseen vierailla Ruotsissa työn merkeissä ja olen syönyt monta hyvää lounasta. Viime reissulla valitsin ravintolassa lohta, lisäkkeenä kokojyvävehnää (matvete) ja ihanaa majoneesikastiketta. Minä tilasin ”Lax, tack” ja tarjoilia korjasi, että ”Ta du GI-mat?” -Nå just jåå, otan silti, ajattelin. Annos oli ihana, salaatit ja kasvikset otettiin erikseen. Huomasin, että tosiaan lohiannoksen yläpuolella lukin GI-mat ja näytti siltä, että GI-ruokaa oli tarjolla joka päivä. Minusta on hienoa, että tarjolla on vaihtoehtoja, ymmärretään erilaiset tarpeet. Siinäkin ravintolassa sai myös pastaa, salaattia, ja vaikka burgerin. Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa hiilihydraattien rajoittaminen melko yleistä, eikä voi ole ollut pannassa varmaan koskaan. Söin työmatkojen aikana myös ihania salaatteja, ei mitään jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-kuivakana-yhdistelmiä, vaan herkullisia ja erilaisia makuelämyksiä ihanilla kastikkeilla. Ruokailuun suhtaudutaan myös ilolla ja rennosti. Lounas työpäivänä on mukava hetki työkavereiden kanssa. Fredagsmys kuuluu ohjelmaan myös niillä, jotka ajattelevat terveyttään, perjantaisin he syövät, mitä mieli tekee.

Ruotsalaiset eivät koskaan ole kumartaneet auktoriteettejä, he toimivat keskustelen ja muutosta ei synny käskemällä. Minusta me suomalaiset alamme olla enemmän ja enemmän samanlaisia. Kaukana ovat Kekkoslovakian ajat ja nykyään me haluamme itse kokea ja päättää, mikä on meille hyväksi. Terveysvalistus toimii yhä huonommin ja vaikka kuinka Herra Professori sanoo, ei sitä uskota, jos oma kokemus on toisenlainen. Toivon, että me voisimme oppia ruotsalaisilta suvaitsevaisuuttaa niin ruoka kuin muissakin asioissa. Näkisimme erilaisia mahdollisuuksia ja rinnakkain voisi kulkea niin vhh, GI, vegaani, vrs jne. ilman, että jokaisen täytyy puolustaa kantaansa raivokkaasti.

Omassa pienessä otoksessani olen huomannut myös, etteivät ruotsalaiset tiedä kolesteroliarvojaan, verenpaineitaan, eivätkä ole käyneet kuntotesteissä. Toisin kun me suomalaiset. Kumpi onkaan parempi?

Minä taidan henkisesti olla lähellä ruotsalaista, fyysisiä ominaisuuksia pitää vielä kehittää: sääriä pitää kasvattaa ja rusketustakin täytyy hankkia lisää 🙂