Kirjoitin  muutama viikko sitten, mitä söin yhden päivän aikana ja samalla spekuloin, ettei yhden päivän perustella voi sanoa mitään ruokavalion kokonaisuudesta. Tällä teemalla jatketaan. 

Ruokapäiväkirjanpidon tiedetään kuvaavan melko huonosti yksilön todellista ravinnon käyttöä. Kuten jo aiemmin kerroin, luennassa on Why calories count -kirja. Siinä kerrottiin What We Eat in America -tutkimuksesta, jossa kerätään 8500 amerikkalaisten ruuankäyttötietoja 24 h ruokapäiväkirjanpidolla ja lisättynä mahdollisimman paljon myös ruokavalion ristiintarkistamista (gross-checking). Ihmiset kirjaavat siis yhden vuorokauden ajan syömiset ja juomiset ylös ja lisäksi heiltä kysytään lisäkysymyksiä ruuasta, juomasta ja ruokatottumuksista. Tämän tutkimuksen mukaan amerikkalaisnaiset syövät keskimäärin 1800 kcal  ja miehet 2500 kcal päivässä. Keskimääräinen energiankulutus kaksoismerkatulla vedellä tutkittuna, on naisilla noin 2400 kcal ja miehillä 3050 kcal.  Erotus on siis 500-600 kcal ja vastaa muissakin tutkimuksessa havaittua 20-30 % aliraportointia. Jos kirjanpito olisi totta, amerikkalaiset laihtuisivat viikottain noin puolikiloa. Niinpä, kuten tiedämme amerikkalaiset ovat maailman lihavin kansa ja painot eivät ole laskusuunnassa. Energiansaantia on tutkittu myös siten, että kuinka paljon kaloreita tuotetaan elintarvikkeeksi per kapita. Tämä on luku on tietenkin vain arvio, sillä osa tuotetusta ruuasta ei päädy ravinnoksi asti, vaan se pilaantuu tai muuten joutuu roskikseen tai eläinten ruuaksi. Joka tapauksessa, amerikassa tuotetaan ja on saatavilla ruokaa 3900 kcal edestä per asukas (!). Todellinen energiansaanti lienee näiden lukujen välillä. Se on enemmän kuin itse ilmoitettu keskimääräinen 2070 kcal,  mutta ei  kuitenkaan 3900 kcal. Tämä ruokapäiväkirjanpidon ongelmallisuus on tiedetty jo pitkään ja sen kanssa joudutaan vain elämään ja tutkimuksissa ottamaan huomioon.

Tätä aliraportointiongelmaa on yritetty selventää tutkimuksella, jossa 29 henkilöä USDA:n  maataloustutkimuskeskuksen  työntekijöitä, tutkijoita ja hallinnonhenkilöistöä lupautuivat pitämään ruokapäiväkirjaa vuoden ajan (ymmärrätte varmaan, miksi tutkimushenkilöt olivat henkilökuntaa, kukaan maallikko ei moiseen urakkaan ryhtyisi). Tässäkin tutkimuksessa ruokakirjanpiton mukainen enrgiansaanti oli 200-300 kcal pienmpi kuin todellinen energiankulutus, kuitenkaan painonlaskua ei havaittu. Todellista energian saantia selvitettiin viikon ajan (ja muutamlla satunnaisella päivällä) myös mittaamalla jokaisen ruoka-annoksen kaksoisannoksen energiamäärää kalorimetrillä. Vaikka tutkimushenkilöt oivat ammattilaisia ja ymmärsivät varmasti, ettei tässä kohtaa kannata muuttaa totuutta, kirjapito poikkesi todellisuudesta 13 %. Tästä aineistosta tutkijat selvittivät, kuinka monta päivää ruokakirjanpitoa tulisi tehdä, jotta se vastaisi energiansuhteen koko kirjausjakson keskiarvoa. Meistä jokainen kun syö varsin eritavalla päivästä toiseen. Keskimäärin kirjanpitoa tarvittiin 14 päivää,  jotta se kuvasi henkilön keskimääräistä energiansaantia (vaihtelua sallittiin 10 % suuntaan tai toiseen). He joiden energian saanti poikkesi paljon päivästä toiseen, piti pitää 84 päivää (!) kirjaa ruuasta ja juomasta, jotta se vastaisi keskiarvoa (10 % poikkeamalla).  Eli se yhden päivän ruokapäiväkirja ei todella kerro mitään kokonaisuudesta. 

Muutaman päivän ruokapäiväkirjanpito kuva siis huonosti yksilön keskimääräistä energian (ravintoaineiden?) saantia, mutta  väestötasolla ajatellaan, että jos otos on riittävän suuri, voidaan arvioida luotettavasti väestötasolla energian ja ravintoaineiden saantia. Itse kuitenkin mietin, että onkohan näin? Ehkä kuitenkin energian aliraportointi ja tiettyjen terveelliseksi tiedettyjen ravintoaineiden ja ruokien yliraportointi, saattaa antaa hiukan liian hyvän kuvan kansan ruokavaliosta, vaikka tottuus on todellisuudessa toisenlainen.  

Itse käytän ruokapäiväkirjaa asiakastyössä harvoin. Mutta kyselen kyllä, mitä syövät. Jos he kertovat minusta liian terveellisen ruokapäivän, kysyn jatkokysymyksenä, millaiselta ruokavalio näyttää silloin, kuin kaikki ei mene kuin Strömsössä? Ymmärrän täysin, että ravitsemusterapeutille halutaan kertoa hyviä asioita ruokavaliosta, siksi joskus minun ammattitaitoa on kaivaa esille ne asiat, joita ei ehkä haluttaisi kertoa ääneen – edes itselleen.

Joidenkin asiakkaiden kanssa käytän kuvaruokapäiväkirjaa MealTrackeria. Ideana on siis kuvataan kaikki ruoka ja juoma, jonka aikoo syödä. Kuvat ovat näkyvillä omalla henkilökohtaisella tilillä, joihin ammattilainen voi kommentoida ja antaa palautetta. Vaikka tässäkin menetelmässä on ongelmansa, minusta vähemmän aliraportointia määrän ja rytmi suhteen. Kuvaaminen vaikuttaa toki tottumuksiin ja minusta kuvaruokapäiväkirja toimiikin parhaimmillaan valmennuksen apuvälineenä. Asiakas itsekin huomaa, isoja linjoja omassa ruokavaliossa: aterairytmi, napostelu, kasvisten käyttö, annoskoko näkyy kuvaamalla loistavasti.

Keventäjät toimii minusta myös apuna havainnoidessa omia ruokatottumuksia. Suosittelen aina ensin vain kirjaamaan ylös, mitä syö ja juo sekä  mitä tunteita ja ajatuksia nousi pintaan, vasta sitten muuttamaan tottumuksia. Näin  paremmin ymmärtää, mistä  kannattaa lähdetään liikkeelle muutoksissa. Keventäjissä minusta olisi  tärkeintä havainnoida omaa toimintaa, oppia ja oivaltaa,  ei vain kirjata ylös tai mekaanisesti noudattaa kalorisuosituksia.  Usein jo yksin kirjaaminen laskee painoa, mutta muutos ei ole pysyvää, jos ei ymmärrä, mistä painonlasku (kuten myös nousu) johtuu. Pahimmillaan ruokapäiväkirjanpito kontrolloi täysin väärällä tavalla, mutta parhaimmillaan se auttaa oivaltamaan asioita omasta syömisestä ja suhtautumisesta ruokaan. Keventäjät täyttää muuten tässä kuussa 6-vuotta ja olen saanut olla mukana alusta alkaen.

Olen itsekin innostunut pitämään Keventäjissä ruokapäiväkirjaa nyt viikon ajan (koskaan en ole tehnyt näin pitkään :)) ja aion jatkaa. Olen huomannut mielenkiintoisia asioita ja kun saan pidettyä kirjaa vielä pidempään, raportoin kokemuksistani ja saatte kuulla sen oikean totuuden syömisistäni.