Olen muutaman kerran blogannut MS-taudista ja minulta on toivottukin lisää tästä aiheesta. MS-tautiin ei ole parantavaa hoitoa, eikä oikein tiedetä miten sairaus syntyy. Tiedetään että alueelliset erot esiintyvyydessä ovat melkoiset ja on sukuja joissa sairautta on enemmän.  Ymmärrys ravitsemuksen merkityksestä sairauden puhkeamisessa tai etenemisessä on vielä vähäistä, mutta D-vitamiinilla ja rasvoilla on todennäköisesti osuutensa. On myös selvää että erilaiset tulehdukset vievät sairautta eteenpäin. Mutta melko yleisesti neurologit ovat sitä mieltä, ettei ruualla ole mitään vaikutusta MS-tautiin ja usein antavatkin potilaille ohjeeksi syödä mitä tykkäät. Moni on saanut jopa tylytyksen, jos on erehtynyt kyselemään, voisiko jollain muulla kuin lääkkeillä vaikuttaa sairauden kulkuun. Lääkäreiden yleinen asenne on, ettei ruualla ole todellisuudessa mitään vaikutusta, on surullista. Sehän ei ole totta. Ilman muuta ruualla ja syömisellä on vaikutusta meihin ja myös MS-tautiin sairastuneeseen. Jos lääkäri suhtautuu kielteisesti ravitsemushoitoon ja potilas löytääkin netistä paljon toisenlaista tietoa ja kokeilemalla huomaa, että olo kohenee, usko lääketieteeseen ja lääkäreihin mureneee. Toki hyvääkin on sanottava, sillä Helsingin ja uudenmaan MS-neuvolan kanssa ollaan tehty yhteistyötä jo 13 vuotta, lisäksi monet potilasyhdistykset pyytävät luennoimaan ja lisäksi MS-liiton avokuntoutuksissa on usein ollut ravitsemusterapeutin osuus.

Minusta haasteena on myös se, että liian usein netissä näkyy lähinnä äärilinjan vetäjiä ja saatetaan ajatella, että vain vegaaninen tai paleodieetti auttaa tai sitten eletään kuin pellossa. Entä jos tässäkin voisi olla joku välimuoto?

Minä lähden nykyään liikkeelle suolistosta ja matala-asteisesta tulehduksesta. Reijon kirjoitus anti-inflammatorinen ruokavaliosta on loistava ja sivuilta löytyy myös tutkittua tietoa aiheesta. Koska MS-taudissa kaikki tulehdukset ovat huono homma, kannattaa syödä siten että ruokitaan matala-asteista tulehdusta mahdollisimman vähän.

Perusperiaatteet ovat:

– Syö reilusti värikkäitä hedelmiä, marjoja ja kasviksia

– Suosi täysjyväviljaa ja vältä valkoista viljaa

– Syö mahdollisimman vähän sokeria ja vältä kokonaan lisättyä fruktoosia

– Syö paljon kalaa, manteleita ja pähkinöitä

– Suosi oliiviöljyä ja vältä voita

– Vältä runsasta lihan syömistä

Yllä kuvattu ruokavalio on usein hyväksi myös suolistolle. Jos vatsa temppuilee, vaikka toteuttaisi tätä ruokavaliota,  kannattaa kokeilla jättää gluteenipitoiset viljat pois ja suosia kauraa, riisiä, tattaria, hirssiä, amarattia ja quinoaa. Tieteellistä näyttöä on jonkin verran sitä, että MS-tautia sairastavinen keskuudessa ja heidän ensimäisen asteen sukulaisissa on enemmän keliakiaa kuin väestössä keskimäärin. Olen huomannut, että joillakin vatsaoireet helpottavat gluteenia välttämällä vaikkei olisikaan (vielä) keliakia. Suosittelen ammattilaisen ohjausta, jottei ruokavalio mene liian yksipuoliseksi

Jos suolisto ei rauhoitu glueenittomalla ruokavaliolla,  suosittelen kokeilemaan auttaako FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen.

FODMAP-hiilihydraatteja on runsaasti:

 – vehnässä, rukiissa ja ohrassa

– pavuissa, linsseissä,  herneissä, soijassa, maapähkinöissä

– sipuleissa, kaaleissa, punajuuressa, artisokassa, sienissä

– omenassa, päärynässä, kirsikassa  ja isokivellisissä hedelmissä

– hunajassa

Oireita aiheuttavat myös xylitoli, laktoosi, mannitoili, sorbitoli, fruktoosi, inuliini, frukto-oligosakkaridit.

Maidosta keskustellaan usein MS-taudin yhteydessä. Suosittelen ensisijaisesti hapatettuja maitotaloustuotteita kuten piimää, viiliä ja jogurttia, maustamattomina tottakai. Jos oireita ei ole, en näe tarvetta rajoittaa maitotaloustuotteiden käyttöä. Samalla kuitenkin muistuttelen, ettei ole mitään järkeä syödä montaa purkkia rahkaa päivässä :). Jos kärsit jatkuvista ylähengitystieoireista, suosittelen vähentämään maitotuotteiden käyttöä, vaikka kahteen annokseen päivässä ja vähentämään erityisesti rahkan ja juustojen käyttöä.

Jos yhtään tuntuu, että ruokavalio meinaa mennä liian tiukaksi tai yksipuoliseksi, käynti asiaan perehtyneellä ravitsemusterapeutilla on tarpeen.