Mediassa vellovassa lisäainekeskustelussa sivujokena on noussut sairauksien hoito ravinnolla ja erilaisilla superfoodeilla, äärimmilleen viritetyllä ruokavaliolla. Tästä omaa elämääni läheltä liippaa Olli Postin tarina MS-taudista paranemisesta ja sen ympärille muodostunut hypetys, ohjeistus ja yhteisö. Olen pintapuolisesti tutustunut tähän Viidakkomies sivustoon, mutta olen ymmärtänyt, että hänen mukaansa MS-tauti voidaan parantaa. Huikea väite, johon ainakin minä ihan todella kovasti tahtoisin uskoa. Samalla minun on ihan mahdotonta uskoa tähän. MS-tauti on kuulunut minun perheeni elämään, ihan pikkulikasta alkaen, olen nähnyt sen todella lohduttomat kasvot. Olen perehtynyt aiheeseen myös gradussani ja sen jälkeen tehnyt sivutoimisesti töitä MS-taudin parissa. Ravitsemuksella, ravintoaineilla, ruualla ja ravintolisillä on merkitys MS-taudin hoidossa, ehkä myös synnyssä.
Olen tavannut satoja MS-tautia sairastavia, niitä jotka kulkevat pyörätuolilla, toisaalta myös niitä joista ei ulos edes huomaa että ovat sairastaneet vuosikausia. Taudin luonteelle on tyypillistä aaltomaisuus, välillä on hyviä jaksoja ja välillä sängystä nouseminen on haastavaa. Jokainen potilas on yksilö ja sairauden etenemistä on vaikea arvioida. Koska taudin kulku on niin vaihteleva ja oireita tulee ja menee, on hyvin vaikeaa miettiä, mitkä asiat vaikuttavat sairauteen. Ehkä tämänkin takia tutkimuksia ravinnon vaikutuksista MS-tautiin on harmittavan vähän. D-vitamiinia tutkitaan nyt enemmän, sitä ennen rasvahapot ja antioksidantit ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Kaipaisin todella lisää ravitsemustutkimusta, sillä kuitenkin aiemmista tutkimuksista nähdään viitteitä, että ravinnolla ja muillakin elämäntavoilla on vaikutusta ennen kaikkea sairauden etenemiseen. Koska MS-taudin syntymekanismia ei tunneta tarkkaan, eikä näin parantavaa hoitoakaan ole voitu kehittää, tutkimus keskittyy luonnollisesti näihin teemoihin. Mutta siitä huolimatta toivoisin, että resursseja olisi myös ravitsemustutkimuksiin, vaikka se on haastavaa ja aikaa vievää.
Koska MS-tautiin ei ole virallista parantavaa hoitoa, on aina tasaisin väliajoin vaihtoehtoisissa hoitomuodoissa nostettu esiin parantava hoito. Milloin se on ollut eläväravinto, gluteeniton ruokavalio, jättiannokset antioksidantteja tai joku ihan muu. Tiedän henkilöitä jotka ovat hyötyneet elävästä ravinnosta ja ovat noudattaneet sitä vuosia. Toisaalta elävä ravinto voi vielä ihmisen todella heikkoon kuntoon, jos asiaan ei ole perehtynyt kunnolla. Koska MS-taudin luonne on aaltomainen ja vaihtelee kovasti yksilöstä toiseen, on hyvin vaarallista vetää johtopäätöstä yhden henkilön kokemuksien perusteella. Mutta samalla kun puuttuu kunnollinen ravitsemustutkimus, on vaikea mennä tässä asiassa eteenpäin. Kun ei tutkita, miten voidaan saada niitä tärkeitä tuloksia ruokavalion merkityksestä? Samaan aikaan hoitavalla lääkärillä ei välttämättä ole tarjolla kuin fysioterapiaa ja oireita lievittävää lääkehoitoa, ymmärrän hyvin, että MS-tautia sairastava haluaa tarttua ihan jokaiseen oljenkorteen joka on tarjolla.
Ravinnolla on vaikutusta terveyteen ja MS-tautiin, siitä olen varma. En tässä käy läpi yksityiskohtaisesti tutkimuksia ja ohjeita, mutta minun selvityksien mukaan, ainakin D-vitamiinilla, omega-3-rasvahapoilla, maitohappobakteereilla, kuidulla, kasviksilla, gluteenilla, ateriarytmillä ja hiilihydraattien laadulla on merkitystä. MS-taudin oireet ovat moninaisia, mutta oireista fatiikki eli uupumus, erilaiset vatsavaivat, virtsanpidätysongelmat, toimintakyvyn heikkeneminen vaikuttavat eniten ravitsemustilaan ja toisaalta ravinnolla voidaan vaikuttaa näihin oireisiin.
Minusta tässäkin kannattaa ainakin lähteä liikkeelle maltilla, miettiä, miten syö nyt, mitä siinä voisi maltilla muuttaa, miten se toteutuu arjessa ja omassa elämässä. Olin tähän kohtaan ajatellut linkittää aiemmin kirjoittamani yleisohjeen MS-tautia sairastavan ruokavaliosta, mutta huomasin, että Helsingin MS-nauvolan nettisivu-uudistuksen myötä juttuni olikin kadonnut. Palaan tähän teemaan vielä uudestaan ohjeiden kera.
Olli Postin oireettomuudesta olen todella vilpittömän iloinen. Ravitsemusterapeutti minussa, ei kuitenkaan suosittele Ollin ruokavaliota kaikille, vaikka kannustankin miettimään, mitä suuhunsa laittaa ja kokeilemaan, miten se vaikuttaa omaan oloon. Ruokavaliokokeilun pitää myös jatkua riittävän kauan, jotta voidaan oikeasti todeta sen vaikutukset MS-tautiin. Mutta olen myös MS-omainen, ja ymmärrän todella hyvin sen ajatuksen, joka syntyy, kun lukee ollipostien kokemuksia. Entä jos hän on oikeassa?
