Loman jälkeen kirjoituskynnys on kasvanut  suureksi. Itsekritiikki on mahdotonta ja mikään ei tunnu riittävän. Tätä tekstiä on kirjoitettu pätkissä ja pitkään, vaikka kriitikko minussa sanoo, ettei se ole vieläkään valmis, laitan kuitenkin sen eetteriin.

Vietin reilu viikon ihanassa Italiassa. Tällä kertaa Toscanassa, jossa meillä oli vuokrattuna talo ja toisin kuin yleensä lomalla, teimme paljon ruokaa myös itse. Tämä takia kävin monessakin ruokakaupassa ja sain seurata mitä italialaiset ostavat ja millaista ruokaa on tarjolla. Oli hauska huomata että Patrik oli omassa blogissa kirjoittanut laajemmin eurooppalaisten syömistottumusten muutoksesta. Oma arkinen kokemus, tukee kyllä tilastoja.

Italiassa on edelleen paljon ihania pieniä liha-, leipä- ja vihanneskauppoja. Itse asioin tutummin isoissa marketeissa, mutta sielläkin oli ilo huomata, että lähes jokaisessa kaupassa oli palvelutiski! Voisimmeko mekin palata vielä aikaan, jolloin lihatiski oli joka marketissa? Toinen merkittävän eron huomasi kassalla, kauppalasku oli pienempi kuin kotimaassa. Italialaisen ruuan arvonlisävero on 3% ja suomalaisen 13%, tällä voi olla vaikutusta, vaikkei varmaan selitä koko asiaa. Muutenhan Italia ei ole mitenkään halpa maa verrattuna Suomeen.

Italialaiset syövät lähes kaksi kertaa enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja kuin suomalaiset. Tämän huomasi ihan käytännössä, valikoima oli kaupoissa valtava ja jokaisen papankin ostoskorissa oli paljon kasviksia ja hedelmiä. Suomalaiset ovat lisänneet kasvisten käyttöä, mutta edelleen ollaan todella kaukana eteläeurooppalaisesta tasosta. Mikä tähän on syynä? Hinta? Kasvikset ovat varsinkin talviaikaan  Suomessa kalliita. Paitsi jos syö juureksia, kaaleja ja sipuleita sekä poimii kesällä ja syksyllä itse marjat ja sienet. Painonhallinan ja terveyden kannalta kasvisten lisääminen on minusta merkittävä asia, ja minusta tähän voitaisiin kannustaa, vaikka sitten kasvisten verotusta pienentämällä. Toisaalta ehkä tarvittaisiin myös marttameininkiä, että suomalaiset todella opettelisivat käyttämään kasviksia monipuolisesti ruuanlaitossa, sillä moni sanoo syyksi kasvisten vähäisen käytön, että niitä on hankala valmistaa ja toisaalta aikaakaan ei tunnu arjessa löytyvän.  Itse väitän, että suurin este on asenne ja se ettei ole totuttu syömään kasvisvoittoista ruokaa.

Italialaisten leipähylly oli minusta onneton, vaaleaa vehnäleipäää hiukan erimuodossa, ei houttele ei. Minusta meillä on loistava leipävalikoima ja saisimme olla ylpeitä ruisleivän lisäksi vaikka kauraleivistä. Tosin ehkä tämä leipävalikoima kertoo myös siitä, että me suomalaiset syömme  yhä enemmän välipalatyyppisesti ja ns. oikeita aterioita on vähemmän. Moni aikuinen korvaa toisen pääaterian voileivillä, eikä niiden kanssa tule syötyä kasviksia kovin runsaasti.

Italialaisesta kaupasta puuttuu myös einestiski (pakastealtaasta löytyi toki pizzaa, puolivalmisteita ja jonkin verran valmisruokaa). Tämä kertoo minusta ruuan arvostuksesta ja että ruuanvalmistukseen ollaan valmiita käyttämään enemmän aikaa. Ajankäyttökin on suhteellista, sillä minusta puolessa tunnissa valmituu on ihan kelpoateria ja ruokahuollonsuunnittelulla ei köökissä tarvitse olla joka päivä. 

Ehdottomasti parasta italialaisessa kaupassa on se, että sieltä puuttuvat kassalinjastoille ohjaavat karkki,- sipsi- ja limuhyllyt. En tiedä tästä faktaa, mutta jotekin on sellainen tuntuma, että jos houkutukset voisivat olla pienemmän roolissa kaupassa, saattaisi kulutuskin pienentyä. 

Toivoisin, että ottaisimme hiukan mallia välimeren maista: käyttäisimme enemmän kasviksia, söisimme yhdessä ja itsevalmistettua ruokaa, nauttisimme aterioista ja ylipäätään arvostaisimme ruokaa, johon moni käyttääkin leijonan osan tuloistaan. Ruuanvalmistus, syöminen ja ruoka voivat parhaimmillaan edistää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. 

Ruokalaskua voi kaventaa kasvattamalla itse kasviksia. Meidän rivitalon pihalla kasvaa mm. kesäkurpitsaa, josta olenkin opetellut tänä syksynä tekemään siitä uusia ruokia. Italialaiseen teemaan sopii vaikka kesäkurpitsamunakas. Toinen onnistunut kokeilu oli kesäkurpitsa-salvia-sosekeitto, joka on omaa luovuuttani, mutta kannattaa tästäkin huolimatta kokeilla ja soveltaa oman maun mukaan. Minusta keitto toimii hyvin myös alkuruokana, mutta itse söin ihan vaan arkipävälliseksi.

3 kesäkurpitsaa (keskikokoa tai usempi pieni, jos käytät isoja, poista siemenet)

1-3 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

vähän voita

kourallinen salviaa

kasvisfondia

musta/valkopippuria

1 dl ranskankermaa tai maustamatonta tuorejuustoa (Mascarpone)

1 dl valkoviiniä 

1 dl parmesanjuustoraastetta

Kuullota kesäkurpitsa ja valkosipuli öljy-voiseoksessa, lisää loppuvaiheessa salvianlehdet pannuun. Lisää valkoviini, fondi ja vettä (sen mukaan miten paksua keittoa haluat, muista että kesäkurpitsoista tulee paljon nestettä). Keitä niin kauan että kesäkurpitsat on kypsiä. Lisää kerma tai tuorejuusto, soseuta keitto, rouhi loppuvaiheessa pippuria. Tarjoile reilulla parmesaanjuustoraastelisällä. 

Miten sinä hyödynnät alkusyksyn laajan kotimaisten kasvisten valikoiman ruuanvalmistuksessa?

Tässä kuvassa näkyy  kesäkurpitsamunakas, joka innoitti kokeilemaan munakasta myös kotona. Toinen lempparini bruscetta  – tomaattinen leipä on  etualalla.