Lihavuuden haitoista puhutaan paljon. Luulen, ettei kellekkään tule yllätyksenä, että lihavuus lisää merkittävästi diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien, verenpaineen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Näyttö alkaa olla todella vaikuttavaa. Tästä tiedosta ja lihvauuden yleistymisestä huolimatta, yhteiskunnalla on aika vähän hoitomuotoja apua hakeville. Jonkin verran on ryhmiä tarjolla, ja lihavimmat ja sairaimmat pääsevät ehkä yksilöohjaukseen. Tietoa ja valistusta kyllä annetaan, mutta se harvoin johtaa muutokseen. Joskus lääkärin vieno kehoitus laihduttamisesta saa aikaan muutoksen, yleensä sillä ei ole mitään vaikutusta. Kun bariatrinen eli lihavuuskirurgia rantautui kunnolla muutama vuosi sitten Suomeen, tuntui, että ensimmäistä kertaa tarjotaa hoitoa sairaanloisesti ylipainoisille henkilöille. Bariatrinen kirurgia on hyvä ja tehokas hoitomuoto, mutta ennen kirurgin puukkoa pitäisi tarjota laadukasta ja pitkäaikaista konservatiivista hoitoa ja tukea painonhallintaan. Tällä en tarkoita lyhyitä ENE-ryhmiä tai Painonvartijoita. Muutosta tukemaan tarvitaan ammattilaisia, jotka ymmärtävät ongelman moninaisuudeen, eikä vain tyydytä kertomaan kaikkien tietämiä faktoja. Suomeen tarvitaan tehokas lihavuuden hoitomalli, joka toimii avoterveydenhuollossa. Lääkäri Vasankarin kuulin kerran puhuvan elämäntapapoliklinikoista. Mikä loistava ajatus! Tosin tässä taloudellisessa tilassa tuskin kannattaa haaveilla kunnaallisen puolen ennaltaehkäisevätä toiminnasta. Itse toimin yksityisellä sektorilla ja täytyy sanoa, että on upeaa, miten jotkut työnantajat todella satsaavat henkilökunnan hyvinvointiin ja lihavuuden hoitoonkin. Yksin kirurgialla tätä ongelmaa ei ratkaista, mutta bariatria tarjoaa valituille todella upean mahdollisuuden päästä liikakiloista ja parantaa merkittävästi elämänlaatua.

Itse olen saanut olla mukana kehittämässä yksityisellä puolella lihavuuden hoitoa ja meillä palvelupaletista löytyy laajasti koko lihavuudenhoidon kirjo. Kirurgia on osa palvelua. Pienen auton hinnalla voi muuttaa elämän suunnan pysyvästi ja parantaa elämänlatua. Kirurgiakaan ei ole oikotie onneen, vaan vaatii todella vahvaa motivoitumista ja todellista elämäntapamuutosta. Ruokarytmistä on pidettävä kiinni, annoskoko on pieni ja se mitä syödään on syytä olla laadukasta. Omat potilaanin ovat todella tietoisia muutoksista ja seuraan heitä tiivisti ensimmäisen vuoden leikkauksen jällkeen. Tämänkin jälkeen heihin ollaan yhteydessä ainakin kerran vuodessa. Itse olen innoissani ja vaikka vasta olemme alkutaipaleella, tiedän että tämä on hyvä asia.