YLE:ltä tuli viime viikolla dokumentti, jossa käsiteltiin laihduttamista. Ohjelma oli otsikoitu raflaavasti Vaarallinen laihdutus. Nimestä huolimatta, sisältö oli asiaa ja siinä kyseenalaistettiin laihduttaminen ja vaihtoehdoksi annettiin elämäntapojen muuttaminen ja itsestään huolehtiminen. Kollega kiteytty hyvin asian omassa blogissaan. Sinänsä ohjelmassa ei ollut minulle mitään uutta, hyvin pitkään olen yrittänyt toitottaa, ettei kyse ole vaakalukemasta, vaan hyvinvoinnista ja terveydestä ja se ei ole aina kiinni painosta.
Jo ennen ohjemaan olen miettinyt, mikä on minun ammatillinen roolini ja millaista ravitsemus- ja painonhallintakuvaa haluan viedä eteenpäin. Kun katsoin dokumenttia, vahvistui vain ajatus, etten missään tapauksessa halua olla vahvistamassa kenenkään laihduttamiskierrettä, ulkonäkökeskeistä laihtumista tai painokeskeistä terveysvalistusta. Sen sijaan haluan edistää tervettä suhdetta omaan kehoon ja painoon, laihduttamisen sijaan kannustaa vaalimaan hyvinvointia hyvän ruuan, riittävän liikunnan ja unen sekä stressin hallinnan kautta. Ennen kaikkea yritän ohjata tunnistamaan oman painonhallinnan todelliset ongelmakohdat, kuten tunnesyömisen tai syömishäiriön. Näihin asiohin ohjelmassa viitattin, muttei varsinaisesti käsitelty. Ehkä tämä oli ohjelman tekijöille tietoinen valinta, mutta tosielämässä tunnesyöminen monen lihavuuden takana. Jos elämää ja omia tunteita yrittää hallita syömällä, ei siihen auta vaikka kuinka noudattaisi täydellistä ruokavaliota tai laihduttaisia kilojaan pois. Ei kannata hoitaa vain oireita (lihavuus) vaan tarttua todellisiin syihin. Tämä on tietenkin paljon monimutkaisempaa kuin laihduttaminen, jonka osaa jokainen.
Vastaanotolleni ja ryhmiini tulevat lihavat osaavat kyllä laihtua ja tietävät keinot, miten saada painoa alas. Siihen puoleen on myös saatavilla apua niin personal trainereilta, blogeista ja telkkariohjelmista. Vähän kärjistäen: ei ole temppu eikä mikään saada alas 10 kg ja toiset onnistuvat vieläkin paremmin. Mitä enemmän ruokavaliota rajoitat, sen muhkeampi on palkinto – laihtuminen. Jokainen asiakkaani on myös kokenut sen, ettei paino pysy alhaalla. Kun kysyn, mistä tämä johtuu, aika moni vastaa, ettei ollut itsekuria jatkaa. Riippuen omasta mielentilasta, miten suoraan tähän vastaan, mutta viestini on kyllä selvä: ei se ole kiinni itsekurista, vaan on ihan biologiaa, ettemme kestä pitkään kituttamista, nälkää ja vajaaravitsemusta, vaan hormonitoiminnan kautta aivot tekevät kaikkensa, että alamme jälleen syödä hyvin. Mitä enemmän paino tippuu, sitä tiukempi on käsky syödä kilot takas. Usein myös sanon, että on ihan upeaa, että olet saanut kilosi takaisin, sillä toinen vaihtoehto on, että olisit pystynyt jatkamaan kituuttamista ja olisit sairastunut anoreksiaan tai ortoreksiaa tai muun tyyppisen syömishäiriön. Koskaan ei voi tietää kenellä ihan viaton laihduttaminen laukaisee syömishäiriön. Jotta paino putoaa pysyvästi – ylläriylläri – elämäntapojen on muututtava pysyvästi. Piste. Kannattaa siis keskittyä terveelliseen ruokavalioon, liikkumiseen, nukkumiseen, stressinhallintaan, tunnesyömiseen ja mikä onkaan siellä ylensyömisen takana, paino kyllä laskeaa sitten ajallaan. Jos et usko tätä, et luultavasti ole laihdutellut tarpeeksi. Palataan asiaan kun alkaa kyllästyttää. Omissakin asiakkaissa on niitä, jotka eivät ole vielä luovuttaneet laihduttamisesta, prosessi on joskus vaikea ja raskas. Minun tehtävä on sitten vain odotella ja kulkea riinnalla ja olla apuna sitten kuin asiakas on siihen itse valmis.
Iso ongelma minusta lihavuuden hoidossa on se, että on hyvin vähän ammattilaisia, jotka ottavat ihmisen kokonaisuutena ja osaavat auttaa tunnesyömisessä ja ahmintahäiriössä. Liian usein terveydenhuollonammattilainen jakaa lihavalle samaa ohjetta, mitä epäammattilaisetkin: sinun pitää laihtua ja syö vähemmän sekä liiku enemmän. Haluaisin nähdä edes yhden lihavan, joka ei ole vielä tätä ymmärtänyt. Jos asia olisi näin yksinkertainen, ei meistä 60% olisi ylipainoisia (BMI yli 25) ja 25% lihavia (BMI 30).
Onneksi on olemassa osaavia ammattilaisia, jotka hoitavat lihavuutta kokonaisvaltaisesti. Suurin osa minun kollegoista, laillistetuista ravitsemusterapeuteista, on kaikkea muuta kuin laihdutusohjaaja. Lisäksi psykologeissa, terveydenhoitajissa ja lääkäreissä on ammattilaisia, jotka ymmärtävät syömisen psykologiaa ja hyvinvoinnin kokonaisuudesta lähtevää lihavuuden hoitoa. Itsehoidossa pääsee alkuun vaikka Irti ahminnasta -sivustolta. Myös aiemmin antamia kirjavinkkejä kannattaa hyödyntää. Ai niin, ne pysyvän painonhallinnan ravitsemusvastaukset löytyvät näppärästi täältä.
Aurinkoista ja kohtuullista kesän jatkoa.
