En ole koskaan ollut mikään urheilija, mutta liikunnallinen koko ikäni. LApsena yritin löytää omaa lajia, tuloksetta. Tykkäsin kaikenlaisesta, mutta ei minusta ollut harjoittelemaan joukkuelajeja ja muutenkaan minkään tavoitteen perässä en osannut juosta. Jazz-tanssi oli kivaa ja sen jälkeen kaikenlaiset jumpat ovat liikuttaneet, lisäksi uiminen on pysynyt mukana vuosi kymmeniä. Liitokiekkoa harrastin joukkueessakin ennen opintojen alkua ja samaan aikaan myös ohjasin jumppaa.
Tyypillisesti vaihtelen lajeja vuoden ajan ja mielen mukaan. Minulla ei ole ollut pitkiä liikuntataukoja oikestaan koskaan. Raskaana ollessakin liikuin ihan viimeiseen asti: esikoisen kanssa uin ja jumppasin pitkälle yli 30 raskausviikon. Vaunulenkit ovat kuuluneet arkeen heti kun vauvaa on ulos voinut viedä. En ole koskaan juossut maratoonia enkä yleensä pidä sykemittaria liikkuessa. Minusta liikunnan pitää olla kivaa ja tuntua hyvältä. Liikunta on miunulle paitsi kunnon ylläpitoa myös rentoutus- ja stressinhallintakeino.
Kun on vuosikymmeniä käynyt ohjatuissa jumpissa ja kuntosaleilla ja seurannut kanssaliikkujia, minua on alkanut ihmetyttää muutama asia. Niin moni liikkuu kovin vakavalla mielellä ja suorittaen. Katsotaan sykemittarista, paljonko kulutin energiaa ja mitkä oli maksimisykkeet. Moni menee myös aivan liian kovaa kuntotasoon nähden ja keskusteluista päätellen laihtuminen on tavoitteena ja he ihmettelevät, miksi tämä(kään) rääkki ei laihduta. Omalla salilla keski-ikä on varmasti 40 tuntumassa, joten ihan pikkulikkojen jutuista ei ole kyse. Joskus tekisi mieli huutaa, että lopettakaa ja nauttikaa! Saattaa olla että vahingossa oikea painokin löytyy. Toisalta kun joskus se ohjaaja on pahin suorittaja ja kertoo, ettei ole syönyt mitään ja tää on jo kolmas tunti tai ei ole yhtään huolissaan, jos oma sykemittari näyttää alkulämmittelyssä 160 bpm. Ohjaajan rooli on kuitenkin todella tärkeä. Minua suorastaan ärsyttää, jos ohjaaja antaa vääriä neuvoja ja ei yhtää korjaa, kun asiakkaat tekevät ihan väärin liikkeitä. Ainoastaan huudetaan tekemään kovemmin, vaikka suuri osa menee jo suorituskyvyn ylärajoilla.
Minäkin olen löytänyt muotilajin zumban, ja se on niin kivaa! Lisäksi viikon tärkeimpiä tunteja on sunnuntain pilates ja fitball, joiden ohjaaja on niin ihana. Sitten vielä lenkkiä, spinningiä, pumppia, kuntosalia ja combattia mielen mukaan ja minun liikuntaviikkoni on valmis. Ja jos tuntuu, etten jaksa, sitten en tee. Mutta jo muutaman vapaapäivän jälkeen tekee taas mieli liikkua.
