Ravitsemusterapeutin vastaanotolla puhutaan myös liikunnasta. Riippuu tietenkin henkilöstä, miten paljon asiaa käsitellään, mutta jokaisen kanssa aihetta yleensä ainakin sivutaan. Painonhallinta-asiakkaiden kanssa liikunnasta saatetaan puhua joskus enemmänkin. Yllättävän moni sanoo liikkumattomuuden syyksi sen, ettei ole urheilullinen tai edes liikunnallinen. Mietin, mitä tällä tarkoitetaan? Urheilullisuuden ymmärrän, en minäkään ole urheilullinen, johon liitän kilpailuhenkisyyttä, tahtoa suorittaa yhä parempia tuloksia ja motivaatiota viedä kehoa ja mieltä jopa äärimmäisiin suorituksiin. Harjoitusmäärät ovat suuria ja henkilö on valmis luopumaan asioista urheilun takia. Tiedän – tämä on vain minun määritelmäni. Liikunnallisuutena taas pidän tottumusta liikuttaa kehoa ja harrastaa liikuntaa. Minusta ihminen voi olla liikunnallinen, vaikkei kuntoliikuntaa harrastaisikaan, mutta hyötyliikkuu ja on aktiivinen. Liikunnallisuus ei ole minusta mikään ominaisuus vaan sen voi oppia joko lapsena tai sitten myöhemmin aikuisena.
Minusta jokaisesta voi halutessa tulla liikunnallinen, kun riittävä motivaatio, syy liikkua, löytyy. Toisaalta tarvitaan myös itselle mieluisa tapa liikkua ja tosiaan toisille se voi olla halon hakkuu, lumityöt, jalkaisin tai pyörällä kulkeminen ja ylipäätään aktiivisuus. Minusta tuntuu, että joskus liikunnan aloittamisen suurin este on juuri se, että pidämme itseämme epäliikunnallisena. Vahvistamme asiaa sisäisellä puheella vuosia jopa vuosikymmeniä ja alamme todella uskoa siihen, ettei meille sovi liike, liikunta saati sitten urheilu. On kuitenkin hienoa seurata kun ei-liikunnallinen lähteekin murtamaan tätä opittua käsitystä omasta kehosta ja liikkumisesta, oivaltaa mistä nämä ajatukset nousevat ja innostuu liikkumaan arjessa. Vähitellen, omalla tavalla ja sopivalla sykkeellä. Liikunta on meille hyväksi, jokainen tietää sen. Mutta jos into liikkumiseen on sammunut tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, on hyvä miettiä, miten asiaan suhtautuu. Vahvistanko sisäillä puheella liikkumattomuutta? Keksinkö kerta toisensa jälkeen syitä miksi en voi/pysty/ehdi/halua liikkua?
Niinkuin muitakin asiota, liikunnallisuutta voi harjoitella. Enkä tässä tarkoita nyt varsinaista liikuntaharjoittelua. Aloita vaikka siitä, että mietit miksi et liiku? Mitkä asiat ovat sen esteenä? Mikä liikkumisessa on niin vastenmielistä? Mitkä ovat todellisia esteitä ja mitkä niitä kuuluisia tekosyitä? Voitko itse vaikuttaa esteisiin? Mitä liikuntamahdollisuuksia sinulla olisi päivän aikana? Olemme loistavia keksimään tekosyitä, mutta todellisia syitä onkin sitten vähemmän. Tämän asian oivaltamiseen voi kokeilla harjoitusta:
Keksi mahdollisimman monta jatkoa (tekosyytä) lauseelle:
Lähtisin ulos lenkille/kävelylle, mutta…
Huomaat, että voit keksiä loputtomasti syitä, miksi et voi lähteä ulos. Tätä me teemme oikeassakin elämässä. Jos miellämme liikunnan epämiellyttäväksi, vastenmieliseksi, emme haluakkaan sen pariin, vaan työnnän mielummin vaikka tikkuja kynsien alle.
Voimme itse vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme asioihin ja mitä niistä ajattelemme. Tämä on sitä sisäistä puhetta. Kukaan muu ei syötä päähämme ajatuksia ja periaatteita, vaan keksimme jutut ihan itse. Kun sisäistä puhetta on jatkanut vuosikausia, alkaa se kuullostaa todelta. Vaikka se on vain ajatus, ei tosiasia.
Kannattaakin kokeilla, miltä ajatus ja lause tuntuu, jos sen eteen laittaa: Minulla on ajatus, että…
Kuulostaa kovin erilaiselta sanoa: Minä en pidä liikunnasta tai Minulla on ajatus, etten minä pidä liikunnasta. Tämä toimii totta kai monessa muussakin asiassa.
Tämä blogiteksti syntyi aamuisella hiihtolenkillä, kun aamu vasta sarasti ja latukone oli juuri ajanut minulle hyvät ladut. Luulen, että hymyilin mennessäni, niin hyvä mieli minulla oli. Mietin, miten voisin kuvata ei-liikunnalliselle tämän fiiliksen ja saisin hänetkin oivaltamaan, miten mukavaa ja vapauttavaa liikkuminen on. Ei sitä tunnetta voi kuvata, se täytyy uskaltaa kokea. Kannattaa aloittaa vaikka ajattelusta ja asenteesta. Sinä voit oppia liikunnalliseksi, usko pois.
Päätin varastaa Hannan idean ja aion jatkossa liittää blogiin kuvia omasta ruokailustani. Ehkä samalla kirjoittankin niistä teemoista.
Hiihtolenkin jälkeen söin jogurttia, johon laiton pähkinöitä ja siemeniä ja Valo24 pellavarouhe-mustikkaa. Ja join lähes pullollisen kuplavettä. Tämän päälle söin vielä elämääkovempaa Oululaisen jälkiuunileipää viipaleen, jossa päällä oli Oivariinia ja Oltermannia.
