Tänä vuonna Pääsiäinen ja Vappu ovat melko lähekkäin ja keskustelua näistä ruokapyhistä käydään myös vastaanotollani ja painonhallintaryhmissäni. Joillakin ihmisillä juhlapyhät käynnistävät sisäisen puheen: ”Kyllä pääsiäisenä kuuluu syödä. Eihän elämä olisi mitään, jos en saa pashaa. Ihan pakkohan on syödä mämmiä ja kermaa. Onhan ihmisen edes kerran vuodessa on saatava suklaamunia, nakkia, perunasalaattia mitä ikinä. Juhla ei tule ilman ruokaa, paljon ruokaa.” Lomalla mieli alkaa tottaa samalla tavalla sääntöjä: ”Eihän se ole mikään loma, jos ei saa syödä sitä tai tätä. Lomalla kuuluu nauttia. Loma on lomaa, ehtiihän sitä siten arken syödä terveellisesti.”
Mikä tässä ajatusvirrassa minusta mättää? Tottakai lomalla ja juhlissa voi syödä kuten haluaa ja herkutella kausituotteilla, joku voisi sanoa, että jopa kannustan siihen. Minusta ei ole kuitenkaan hyvä, jos luovumme tietoisesta toiminnasta ja laitamme vaihteen vapaalle ja annamme auton rullata ilman ohjausta. Ikäänkuin joku muu tekee päätöksiä ja valintoja puolestamme ja antaisimme syömisen hallinnan jonkun muun käsiin. Varskin jos olet vasta muuttamassa tottumuksia, luultavasti mielen mukaan syöminen, johtaa hyvinvoinnin kannalta huonoon suuntaan. Jos ei pysähdytä miettimään, mitä minun tekee oikeasti mieli, mikä on hyvä ja sopiva määrä ja missä kohtaa keholle riittäisi, syömme luultavasti liikaa. Onko kokonaisvaltaista hyvää oloa se, jos ensin mässätään ja sitten taas kurjistellaan? Kun oivaltaa, ettei mielen järjettömille ajatuksille kannata antaa valtaa lomalla eikä pyhinä, voi olla, että löytää paremman suhteen syömiseen ja kokee hallinnan tunnetta omassa elämässään.
Viime viikolla eräs asiakkaani, jonka muutosprossia on takana vajaa vuosi, kertoi lomamatkastaan. Tämä oli ensimmäinen lomamatka tämän prosessin aikana. Hän kertoi, miten hotellin aamupalalla, kaikkien herkkujen äärellä, oli ajatellut, ettei ole mistään pois, vaikka hän syö vähemmän ja hieman terveellisemmin kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa ikinä, hän lomaili tehden valintoja, mielessään myös kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän tunnisti kyllä ”Kerrankos lomalla ollaan” -ajatukset, mutta mietti samalla hyvinvoinnin kokonaisuutta ja teki valintoja. Hän valitsi, muttei kuitenkaan kieltänyt itseltään mitään, hän harkitsi ja muisti päämäärän, mikä on tavoite pidemmällä aikavälillä. Loman jälkeen, oli helppo summata onnistumisia ja myös todeta se tosiasia, että loma oli ollut ihana, vaikkei ollut syönyt jokaista eteen tullutta herkkua, vaan enemmän harkiten ja nautiskellen vähemmästä ja tietoisesti.
Toinen asiakkaani, jolle tehtiin lihavuusleikkaus noin vuosi sitten, pohti vastaanotolla, miten suhde ruokaan on muuttunut. Hän kertoi, miten viime vuoden pääsiäisenä, hän osti kaapit täyteen ruokaa, että kaikkea varmasti olisi, jos pyhinä tekee mieli jotain tiettyä ruokaa. Nyt pääsiäisen kynnyksellä, hän nautti silminnähden tilanteessa, jossa ruuan rooli tässä juhlassa on pienempi ja hänen ei ole tarvetta ostaa varmuuden vuoksi ja ennenkaikkea syödä kaikkea. Asiakkaani kuvasi tilannetta, että on ihanaa, ettei ole paniikkia siitä onko ruokaa riittävästi, vaan kaapissa on järkevää ja itselle mieluista ruokaa sopivasti. Lihavuusleikkaus tuntuu vaikuttan usein juuri mielitekoihin ja haluun syödä. Moni on onnellinen, kun mieli ei kokoajan huuda vaatimuksia ja lomat sekä pyhät sujuvat ilman ylensyömistä. Juhlat, lomat ja pyhät ovat edelleen paikallaan ja ihania juttuja, mutta muista syistä kuin yksin ruuan takia. Tähän tilanteeseen voidaan toki päästä myös ilman leikkausta, se vaatii mielentaitojen harjoittamista ja oman sisäisen puheen tunnistamista.
Jos tuntuu, että tasapainoilu syömisen kanssa on haastavaa erityisesti muulloin kuin arkena, ehdotan muutamaa harjoitusta. Nämä harjoitukset ja paljon muitankin hyviä harjoituksia löytyy oivamieli.fi – sivustolta. Alla olevien harjoitusten tavoitteena on tunnistaa sisäinen puhe ja huomata, ettei meidän kannata mennä mielen mukaan vaan mieluummin itselle tärkeiden arvojen suuntaan. Sisäinen puhe muuttuu hitaasti, mutta jos aina menet ajatusten mukaan, ei muutosta synny.
Pikkumies olkapäällä -harjoituksen tavoitteena on antaa välimatkaa ajatuksiisi ja osoittaa, ettei mielen selityksiin kannata aina luottaa.
Kuvittele, että outo pikkumies istuisi olkapäälläsi, seuraisi sinua kaikkialle ja antaisi sinulle omaan hyvinvointiisi liittyviä neuvoja. Entä, jos suurin osa neuvoista, joita pikkumieheltä sait, johtaisikin hyvinvointisi heikkenemiseen ja siihen, että tuntisit olosi vain kurjemmaksi? Olisit sijoittanut paljon rahaa hyvinvointisi edistämiseen, kuten hän neuvoi ja yhtäkkiä huomaisit, että olet menettänyt sekä rahasi että terveytesi. Joka kerta, kun vaatisit häneltä selvitystä, hänellä olisi aina uusi selitys – ei ole aikaa, on huono sää, takana on pitkä työpäivä jne. Nämä selitykset johtaisivat aina suunnitelmasi epäonnistumiseen ja hänellä olisi aina kaikenlaisia syitä siihen, miksi näin kävi. Kuitenkin joka kerta hänellä olisi uusi neuvo tai ajatus siitä, miten kannattaisi toimia. Mihin luottaisit, pikkumieheen vai omaan kokemukseesi?Mielesi on kuin tuo pikkumies, joka istuu olkapäälläsi ja jota sinun on vaikea saada hätisteltyä pois. Aina on uusi selitys, mutta huonoin tuloksin. Mihin luotat, omaan kokemukseesi vai pikkumieheen? Tunnistatko itselläsi selitysajatuksia? Ovatko selitysajatukset hyödyttäneet sinua? Tietoinen läsnäolo auttaa oivaltamaan, että meillä on vapaus valita, miten suhtaudumme noihin selityksiin ja vaatimuksiin. Kuka täällä päättää – minä vai ”mieleni”?
Bussi -harjoitus auttaa havainnoimaan mielen tuottamia ajatuksia.
Kuvittele olevasi bussinkuljettaja. Matkan varrelta poimit kyytiisi töykeitä matkustajia, jotka komentelevat sinua, huutelevat ohjeitaan ja yrittävät saada sinut muuttamaan suuntaasi. He haluavat sinun ajavan eri reittiä kuin minkä olet itse valinnut. Yrität häätää häiriköt pois bussista, mutta he eivät suostu lähtemään. Sen sijaan he muuttuvat entistä kovaäänisemmiksi ja yrittävät saada sinut tottelemaan ohjeitaan.Huomaat, että et saa ajettua häiriköitä pois kyydistäsi, joten sinulle jää kaksi vaihtoehtoa. Voit joko totella matkustajiasi ja muuttaa reittiäsi, tai pysyä valitsemallasi reitillä ja antaa häiriköiden huudella neuvojaan. Jos vain jatkat bussin kuljettamista valitsemaasi suuntaan, ennemmin tai myöhemmin häirikkömatkustajasi tulevat huomaamaan, etteivät he voi harhauttaa sinua reitiltäsi vaikka kuinka yrittäisivät.
Ajatuksesi ja tunteesi ovat tavallaan tällaisia häirikkömatkustajia, jotka ovat nousseet kyytiisi matkan varrella. Ne saattavat huudella sinulle ilkeitä kommentteja, kuten “Epäonnistut aina”, “Laihduta” tai “Et ole riittävän hyvä” ja vaativat kovaäänisesti sinua seuraamaan ohjeitaan. Koska et voi häätää noita matkustajia kyydistäsi etkä päästä eroon ajatuksistasi, sinun on tehtävä valinta.Annatko ajatustesi ohjailla elämääsi vai valitsetko itse arvojesi mukaisen suunnan, mihin elämäsi bussia kuljetat? Mitä haluaisit, että sinun bussisi suuntakyltissä lukisi?
Mikä estää sinua elämästä arvojesi mukaista elämää tässä hetkessä?
Syömisen arvo -harjoitus Pohdi hetki ruoan merkitystä sinulle ja kirjaa ajatuksesi ylös. Mihin eri asioihin ruoka ja syöminen liittyvät elämässäsi?
- Kuinka syömistottumuksesi ovat yhteydessä elämäsi eri osa-alueisiin, kuten työhön, läheisiin ihmissuhteisiin tai vapaa-ajan harrastuksiin?
- Kuinka eri osa-alueet tukevat tai hankaloittavat sinulle sopivien syömistottumusten ylläpitämistä?
- Saatko ruoasta iloa ja energiaa eri elämän osa-alueille?
- Mitkä tekijät motivoivat sinua huolehtimaan itsestäsi?
Muista, ettet ole ajatuksesi ja tunteesi, vaan sinulla on ajatuksia ja tunteita. Mielesi tuottaa jatkuvasti ajatuksia ja sinä voit päättää, mitä ajatusta lähdet vahvistamaan ja toteuttamaan teoksi. Mieliteko ruokaan on lopulta vain ajatus ja syömiseen liittyvät säännöt aivojesi tuotetta. Millaisia sääntöjä sinä itsellesi asetat ja millaiset ajatukset tukevat hyvinvointi tavoitteitasi ja elämäsi arvoja? Mitä ajatuksia kannattaa vahvistaa ja millaisista ajatuksista kannattaa päästää irti ja jättää omaan arvoonsa?
Jos sinulle tuli tätä tekstiä lukiessa mieleen ajatus, että ”Hitto, mä en ainakaan halua luopua lomaherkuttelusta tai vappumunkeista ja eikö se nyt ole lopulta ihan sama ja arkena sitten valitaan toisin.” Ilmanmuuta jatkat valitsemallasi tiellä, jos se tuntuu sinulle hyvältä. Mutta jos lähes joka maanantai tai loman jälkeen olet siinä tilanteessa, että harmittaa ja koet, ettei kokonaisuus ole tasapainossa, kokeile voisitko tehdä toisin ja uskoa vähemmän ajatuksiin, joka eivät vie sinun hyvinvointia arvojesi mukaiseen suuntaan?
