Joulua markkinoidaan rauhallisella tunnelmalla, yhdessäololla ja iloisena perhejuhlana. Totuus lienee usein jotain muuta kuin kodinkuvalehdessä annetaan ymmärtää. Omien asiakkaiden kanssa keskustellaan paitsi joulustressistä, usein myös suklaasta, konvehdeista ja siitä miten suklaan syöminen lähtee lapasesta jo joulukuun alussa. Toiset sinnittelevät jouluun asti, mutta sitten homma repeää. Keventäjissä vastaan myös kerta toisensa perään kysymykseen, miten pääsen eroon makeanhimosta. 

Keinot on monet, sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki. Yksi keino on kieltää itseltään himonaiheuttaja  kokonaan: suklaalakko, herkkulakko, totaalinen kieltäytyminen ainakin jouluun asti. Miten tämä toimii? Yleensä huonosti. 


Tehdään harjoitus. Käsken sinua olla ajattelematta suklaata, älä mieti, miltä se maistuu, miltä se tuntuu suussa ja miten sen jälkimaku viipyy. Älä mieti, miltä erilaiset konvehdit näyttävät, tuoksuvat ja maistuvat suussa. Älä vaan mieti suklaata, tummaa, vaaleaa, valkoista tai pähkinäistä. Kuten huomaat, ajattelet vain suklaata. Vaikka kuinka yrität muuta, ajattelet suklaata. Voit saada ajatuksen pois miettimällä jotain muuta kuten silakkalaatikkoa tai päivän kauppalistaa. Mutta heti kun ote herpaantuu, suklaa-ajatus nousee. Näin käy yleensä myös silloin kun päätät, ettet syö suklaata, asia on mielessä ja oikeastaan mieliteko vain nousee. 

Jos suklaahimo vaivaa sinua usein ja vaativasti, ehdotan, että kokeile suhtautua siihen tietoisen syömisen keinoin. Mieliteon noustessa muista ensin perusasiat: pysähdy, istu vaikka alas, ota hyvä asento, pysäytä kehon liike,  hengitä, ajattele ja vasta sitten toimi. Mieliteko on vain ajatuksesi, eikä se vielä tarkoita samaa kuin syöminen. Ajattele, että olet tarkkailija ja ihmettelijä, älä kiellä ajatusta tai mene heti mieliteon mukaan. Suhtaudu mielitekoon vaikka haasteena, uutena ajatuksena, ihmettele mistä se tuli, missä se tuntuu ja miltä se näyttää? Olet varmasti kuullut, että mieliteko menee ohi jos odotat 5-10 minuuttia. Se on osittain totta, jos istut ja mietit sen viisi minuuttia, että kohtamuneiteemielisuklaatakohtaeiteemielimitäänherkkua, ei mieliteko taatusti mene ohi, vaan se vahvistuu. Vahvistat sitä itse. Vahvistat myös jos ajattelet, ei tää kuitenkaan auta, varmasti tekee mieli vielä huomennakin, aina ennenkin on käynyt niin. 

Mutta kokeile käyttää 5-10 minuuttia (tai jos alussa tämä tuntuu pitkältä ajalta, kokeile edes muutamaa minuuttia) ihmettelyyn ja havainnoimaan tuntemuksia,  ajatuksia, ilman arvostelua ja pakkoa. Anna ajatusten tulla ja mennä myös pois, älä jää vatvomaan. Keskity tähän hetkeen, mielen ja kehon tuntemuksiin. Voidaan puhua myös tietoisesta läsnäolosta, mindfullness on varmaan tutumpi termi. Aluksi voi olla todella vaikeaa olla paikalla ja keskittyä vain tähän hetkeen ja omiin tuntemuksiin ilman arvostelemista.  Erilaisia ajatuksia nousee, ja mieli lähtee vaeltamaan, mietimme mennyttä, suunnittelemme tulevaa, on vaikeaa keskittyä vain tähän hetkeen, joten älä hermostu ajatuksista, vaan havainnoi niitä ja anna niiden mennä. Älä arvostele miten onnistut tai epäonnistut, pyri välttämään arvostelua. 

Toinen harjoitus, mitä suosittelen on syödä suklaa (tai muu herkku, jonka kokee ongelmaksi) tietoisesti. Useinhan me syömme esim. konvehtirasian siten, että yksi suklaa on suussa ja ajatukset ovat jo siinä minkä otan seuraavaksi, emmekä maista miltä suussa oleva suklaa todellisuudessa maistuu. Kokeile syödä suklaa rauhassa ja tietoisesti. Käytä siihen kaikkia aisteja, voit ottaa avuksi tietoisen syömisen perusharjoituksen. Katsele ensin miltä suklaa, näyttää, miltä se tuoksuu, mitä ajatuksia se herättää? Kun olet valmis, laita suklaa suuhun, miltä se tuntuu suussa, mitä kieli tekee, miten se alkaa sulamaan, miltä se ensin maistuu. Pureskele hitaasti, miten maku ja rakenne muuttuu? Kun tuntuu siltä, nielaise sulkaa, tunnetko, miten se menee mahaan, miltä se tuntuu? Miten kauan maku viipyy suussa, miltä jälkimaku tuntuu? Mitä sydämesi sanoo tästä, entä mielesi, haluavatko ne lisää? Vasta kun maku on enää häivähdys, mieti, otatko toisen.  

Aluksi harjoitukset voivat tuntua vaikeilta, mutta kuten lihastenkin treenaaminen, vähitellen vahvistut ja jaksat paremmin. Mitä enemmän harjoittelet, sen paremmin mielentaidot kehittyvät. Jokainen harjoituskerta vie taitoja eteenpäin, mutta toisaalta ei kannata miettiä onnistuko, osaanko, toimiiko tämä. Kun ajattelet näin, todennäköisesti heikennät kehitystä.  Kannattaa myös muistaa, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa harjoitella mielentaitoja, tietoisesta syömistä, läsnäolon taitoja. 

Lopuksi on hyvä tarkentaa, että harjoitusohjeet on tarkoitettu niille, jotka KOKEVAT, että suklaa (tai joku muu herkku) on ongelma, syöminen ei pysy otteessa. Te jotka, ette syö suklaata, ettekä sitä kaipaa, toimitte tottakai ihan oikein. Tai te jotka osaatte muuten suhtautua suklaaseen ja syömiseen luonnollisesti, ilman ongelmaa, olkaa onnellisia ja nauttikaa. Toivon, että jokainen kuitenkin uskoisi, että syömisestä voi tulla ongelmatonta, luonnollista ja ihanaa, kun harjoittelee ja kerta toisensa jälkeen aivot oppivat uusia tapoja, asenteita ja  tottumuksia.  

Taidan tänään ostaa jotain oikeen hyvää suklaata…