Työkaverini ja ystäväni, ihanan Sirpa Arvosen suusta kuulin kerran (jos toisenkin) termin perjantai-indeksi. Sen on mittari, jolla arvioidaan, millaiset fiilikset on perjantaina työviikon päätteeksi? Laahaako tukka maata ja ainoa ajatus on yritän toipua viikonlopun aikana? Vai onko olo odotava, mitähän kivaa puuhailis viikonlopun aikana? Perjantai-indeksiin vaikuttaa toki työn laatu, v****mainen pomo, ikävät työkaveri, henkiset paineet ja työn kuomittavuus, mutta hyvin paljon vaikuttaa myös oma kunto. Hyväkuntoisena jaksamme paremmin vastustaa arjen väsymystä niin fyysistä kuin henkistäkin. Eräs yrityspomo sanoi kerran ”Eihän tätä duunia jaksa huonokuntoisena”. Niinpä. Henkiseen työhönkin tarvitaan fyysistä kuntoa. Tiedetään, että meistä moni on siinä kunnossa, että jaksamme työpäivänä – istuen. Fyysinen työkään ei yksin riitä pitämään kuntoa yllä, vaan tarvitaan reserviä, joten fyysistä työtä tekevänkin on kuntoiltava, jotta jaksaa hommat. Olen kuullut monelta taholta, että 40-vuotiaana takuuaika menee umpeen. Luulen, että useimmat takuuajan ylittäneet nyökyttelevät nyt päätään – koettu on arkielämässä. Nuorempana saattaa arjessa pärjätä ilman kummosia kuntoiluja, jaksaa bilettää läpi yön ja mennä pirteenä töihin, voi syödä mitä tahtoo ja virtaa riittää vaikka muille (juu, juu kärjistän, mutta vain vähän). Iän myötä meidän on oikeasti tehtävä jotain, jotta jaksamme arkea. Jos emme huolehdi hyvinvoinnista, perjantai-indeksi ei ole kovin korkealla. On luonnollista että 60+ tarvitsee enemmän leppoisaa aikaa viikoloppuun, mutta jos viiskymppinen kertoo, että on jo ”sen ikäinen”, että viikonloppu menee ihan vaan lepäillessä, on jokin minusta pielessä.
Miten sitten vastustaa arjen rasitusta? Ei liene yllätys, että fyysisen kunnon lisäksi uni ja ravinto on keskiössä. Minusta tuntuu kurjalta sysätä oman perjantaiuupumuksen syyksi vaativa pomo tai työn fyysisyys, jos ei itse tee mitään tai hyvin vähän oman jaksamisen lisäämiseksi. Toki on niitä duuneja, joissa oikeasti ollaan kovilla ja syyt ovat muualla kuin itsessä. Silloin on varmaan syytä miettiä, mitä asialle voi oikeasti tehdä. Jos kuitenkin päädyt pysymään siinä kurjassa tai kivassa työssä, on varmasti hyvä lisätä voimavaroja paitsi työssä jaksamiseen, mutta myös saamaan lisää aktiivisa tunteja vapaa-aikaan. Surullisintahan on, että huonokuntoinenkin selviää töissä, mutta vapaa-aika menee elpymiseen ja elämänlaatu kärsii.
En lähde tässä ketään neuvomaan, että ”hei lähtekää hei lenkille”, mutta kun seuraavan kerran mietit, miten uupunut olet työstä, kelaa läpi, oletko tällä viikolla varannut aikaa liikunnalle, nukkunut riittävästi ja syönyt säännöllisesti sekä ladannut kasviksia reippaasti? Voisitko itse vaikuttaa omaan perjantai-indeksiisi?
No niin, pakko kysyä, mikähän on tänään perjantai-indeksisi?
