Jooga tuli elämääni noin viisi vuotta sitten melko klassisella kuviolla: vuosien treenaaminen ja kehonhuollon laiminlyöminen alkoi tuntumaan kropassa. Selkä oireili ja kehon liikeradat kapenivat hitaasti mutta varmasti. Lähdin joogaamaan ihan puhtaasti kehonhuoltoajatuksella.  Olen luonteeltani melko nopea ja hyvin helposti ajaudun suorittamiseen. Ymmärsin kyllä, että olisi järkevää rauhoittua ja relata, mutta se ei ole minulle mitenkään helppoa. Ajattelin toki, että joogasta tulisi myös sitä rauhoittumista. Aloitin dynaamisesta ja fyysestä joogasta ensin astangaa ja sitten hotjoogaa. Keho tykkäsi ja mielin oppi rauhoittumaan hieman. Näin jälkikäteen on helppoa huomata, että aika suorittamistahan se homma oli. Enemmän jumppaa kuin joogaa. Oikeastaan vasta tietoisuustaito-opintojen jälkeen jooga on laajentuntu myös mieleeni. Joogahan oikeastaan on mielentila, elämäntapa: suhtaudutaan myötätuntoisesti ja hyväksyvästi itseen ja muihin, pyritään havainnoimaan  ja saamaan yhteyttä kehon ja mielen välille.

Joogan myötä olen kohdannut asioita, joihin en olisi muuten törmännyt ja jotka ovat aavistuksen oman arvomaailmaa ravisuttavia. Yksi näistä asioista on Ayurveda. Kerran joogaopettaja pyysi tekemään Ayurvedaan liittyvä tyyppitesti, jossa arvioidaan, millainen sinä olet niin luonteeltasi kuin keholtasi. Ayurveda mukaan jakaudumme kolmeen eri tyyppiin (docha) vata, pitta ja kapha. Olin aiemminkin törmännyt tähän asiaan ja ajatellut, ettei asia nyt ihan näin yksinkertainen ole. Joogaopettajani muistutti, että jokaisessa meissä on näitä kaikkia, mutta erilainen määrä. Tavoitteena on pitää dochat tasapainossa, siten ettei mikään ”kuohu yli”.  Oivalsin, että tämähän on ihan tuttua, mutta me länsimaissa puhumme persoonallisuuspiirteista tai oikeastaan tempperamenttipiirteistä. Perustempperamentti on hyvin pysyvä. Tietoisella käyttäytymisellä, kulttuurilla ja kasvatuksella voimme ohjata toiminaamme johonkin suuntaan, vaikka perusluonne pysyy. Kysymys on siis oikeastaan ihan samasta asiasta. Jako vata, pitta ja kapha -tyyppeihin voi olla hieman helpompi hahmottaa ja käsittää.

Ei pelkoa, en aio ohjata jatkossa kehotyypin mukaan, mutta ehkä voisimme hieman miettiä, millainen tyyppi olen ja miten se vaikuttaa terveyskäyttäytymiseeni. Meillä on, varsinkin stressaantuneena tyypillistä, vahvistaa sitä puolta itsestämme, joka on meille melko luontaista ja se ei ole välttämättä olleenkaan, mitä me juuri sillä hetkellä aidosti tarvitsemme.  Minä esimerkiksi stresaantuneena suoritan (testin mukaan minulla on pitta-tyyppi hallitsevana) vieläkin enemmän ja painan vaan kovaa eteenpäin. Aiemmin, kun en tiedostanut tätä, liikuin kovempaa ja kovempaa, tein asioita vauhdilla, enkä yhtään osannut rauhoittua, ennenkuin tuli totaalinen pysähdys. Stressantuneena, kiireessä ja paineen alla suorittaja suorittaa vaan enemmän.  Voitte arvata, että minulle on tehnyt hyvää, kun olen tajunnut, että itse asiassa, kun kierrokset ovat täysillä, minun pitää, vaikka pakottaen, rauhoittaa itseni. Se voi olla metsäkävelyä, rauhallinen jooga, sauna tai joku muu mikä vie kierrokset alas. Mutta jos oletkin enemmän kapha-tyyppi, joka luontaisesti ”maadottaa” itsensä helposti sohvalle tai hyvin rauhalliseen liikuntaan ja tekee asiat verkkaisesti. Stressaantuneena rauhallisen kierrokset saattavat hidastuvat entisestään, mieli tarjoilee rentoutusta liiakseenkin ja meno muuttuu entistä jähmeämmäksi. Silloin tekee oikeastaan hyvää pakottaa itsensä salille tai lenkille, tehdä todo-listoja ja patistaa itseään tekemiseen. Sen sijaan, jos oletkin taiteellinen ja ilmavaa vata-tyyppi, stressaantuneena aloitat tuhat asiaa, muttet saa mitään valmiiksi, mielesi viilettää ympäriinsä ja sähellys on mahdoton. Mutta kuten sanottua, emme ole vain jotain tyyppiä, vaan vaikka itselläni keho suorittaa, mutta ajatukset laukkaavat villisti, eikä niiden perässä meinaan pysyä.

Itsensä kuuntelua voi harjoitella, mutta joskus se on tuskaisen vaikeaa ja oppiminen hidasta. Jooga auttaa löytämään tasapainoa, joka ei tietenkään ole mikään pysyvä tila. Ajattelen että tasapaino on kuin olisimme tasapainolaudalla, jota ei voi pysäyttää, vaan vaaditaan jatkuvaa liikettä, jotta tasapaino säilyy. Joogan ja meditaation tavoitteena ei siis ole, että meistä kaikista tulee rauhallisia, hymy naamalla haahuilevia tyyppejä, jotka elävät tässä hetkessä vailla tulevaisuuden tavoitteita tai maallisia velvotteita. Joogaa voikin olla joskus kunnon salitreeni, siivous, todo-listan suorittaminen, lapsen kanssa riehuminen tai ystävien kanssa juoruilu. Joogaa on aito itsensä kuuntelu ja ymmärtäminen, mitä keho ja mieli oikeasti tarvitsevat.