Kesällä haastoin teidät leikkimään ravitsemusterapeuttia ja päästiinkin hyvin alkuun. Ohjeet syömisestä ovat suht helppoja ja olemme samoilla linjoilla, miten kannattaa aloittaa. Yhtämieltä ollaan myös siitä, että kyseessä on omaehtoinen pysyvä elämäntapamuutos eikä kukaan ammattilainen voi sitä asiakkaan puolesta tehdä.
Usein muutoksen alkuvaiheesa uhkutaan intoa ja tekemisen meinikiä, mutta helposti 2-3 kk jälkeen tulee väsymystä ja terävin into alkaa hiipumaan. Tämä tapahtuu silloinkin, kun muutokset ovat olleet kohtuu helppoja toteuttaa, eikä olla millään tiukalla ruokavalio/kuntokuurilla ja muutosta on haavaittu myös painossa tai muuten olossa. Alun innostuksen jälkeen on arki tullut vastaan: lapset sairastaa, työssä kiirettä tai parisuhteessa sitä normaalia yläalamäkeä. Vaikka uudet tottumukset olisivatkin tuntuneet hyviltä, painokin on hieman laskenut ja mikään uusissa tottumuksissa ei periaatteessa ole vaikeaa, siitä huolimatta into lopahtaa. Miksi? Uudet tottumukset vaativat aina suunnittelua, ajatustyötä ja enemmän aktivista toimintaa kuin vanhat, jo rutinoituneet, tottumukset. Kun arjessa on muutakin, niin helposti voimavat kulututetaan toisaalla ja uusien tottumuksien vakiinnuttaminen jää puolitiehen.
Ravitsemusterapeutin rooli on usein alkuvaiheen jälkeen kannatella tiukkojen paikkoijen yli, vahvistaa motivaatiota matkan aikana ja kannustaa silloin kun oma into alkaa hyytymään. Joskus tiukka paikka on ihan vaan väsymystä suunnitteluun tai ruuan tekemiseen, joskus tympäätymistä siihen, ettei paino laske toivotullta tavalla tai joskus elämän muut haasteet vievät kaiken ajattelun ja voimavarat eikä omalle hyvinvoinnille jää tarvittavaa aikaa ja energiaa. Seurantakäynnillä keskustellaan, mitä kaikkea on jo tehty hyvinvoinnin eteen ja mitkä tekijät ovat arjessa muutoksen esteenä ja voiko niille asioille mitään. Sanoin aina asiakkaille, että minun luokseni kannattaa tulla erityisesti silloin, kun homma ei suju ja silloinkuin kaikki menee hyvin voi hyvin pärjätä ilman minua. Toki seuranta sinänsä parantaa onnistumisen mahdollisuutta, mutta ennenkaikkea hyvää ammattilaista tarvitaan, kun oma mieli on maassa ja motivaatio hukassa tai yksinkertaisesti tekisi mieli luovuttaa. Pysyvään muutokseen tarvitaan vähintään 2 vuotta ja joskus pidempään. Harvoin muutos eteen myöskään suunnitelmien ja taulukoiden mukaan, vaan arki ja elämä järjestää yleensä yllätyksiä.
Mitä ravitsemusterapeutin vastaanotolla konkreettisesti tapahtuu seurantakäynneillä, riippuu kovasti asiakkaasta. Useimpien kanssa toimin ns. peiliniä ja sparraajana. Peilaan asiakkaan ajatuksia (sanoja lähinnä :)), vien keskustelua muutoksen suuntaan, tarvittaessa mietitään ratkaisuja ihan käytännön asioihin, mutta usein oivallukset tulevat enemmän ajattalun tasolla ja se vie sitten toimintaa myös arkeen. Joskus joudun osoittamaan asiakkaalle, että muutosta on tapahtunut todella paljon ja joskus taas saan seurata sivusta, kun asiakas vaan menee muutoksessaan eteenpäin kuin juna, eikä minun apujani juuri tarvita. Välillä asiakas tulee vastaanotolle ns. ranteet auki – ajatuksella ja jo toivonsa onnistumisesta menettäneenä. Minun tehtävä on kääntää kelkan suunta ja yleensä huoneesta poistuukin henkilö joka taas uskoo muutkosen mahdolisuuteen ja ymmärtää, ettei luovuttaminen ole vaihtoehto. Ravitsemusterapeuttina toimin suunnannäyttäjänä, luo toivoa pysyvästä muutoksesta ja kannustan jatkamaan, vaikka välillä ei ole helppoa. Parhaimmillaan kuuntelen ja kyselen ja asiakas tekee loput. Joskus puhun enemmän ja ohjaan aktiivisemmin, mutta aina asiakasta kunnioittaen ja yrittäen löytää hänen elämään ja arkeen sopivat ratkaisut.
Elämäntapamuutos on uusien tottumuksien opettelua, eikä oppiminen tapahdu hetkessä. Ja niinkuin minkä tahansa uuden taidon oppimisessa, me olemme erilaisia. Toiset ovat nopeampia ja toiset hitaampia. Oppimiseen vaikuttaa temperamentti, aiemmat kokemukset ja perimä. Ei ole yhtä tapaa oppia ja oman oppimistavan löytymiseen voi mennä pitkä aika. Kun muutoksen näkee uuden oppimisena on ehkä helpompi ajatella, että jokainen päivä on mahdollisuus harjoitella, eikä ketään ole tuomittu nykyiseen tilanteeseen. Miten nopeasti muutos tapahtuu, ei ole aina meidän sinnikkyydestä kiinni, mutta koskaan ei kannata luovuttaa, vaan jatkaa eteenpäin omaan tahtii ja itse sopivalla tyylillä.
