Viime vuosina laihduttamisesta on tullut vanhanaikaista ja kaikki puhuvat sen sijaan elämäntapamuutoksta ja pysyvästä painonhallinnasta. Tämä suunta on tietenkin loistava, sillä laihduttaminen ei tuota pysyvää painonhallintaa eikä parempaa elämänlaatua. Yhä useampi ammattilainen puhuukin laihduttamisen lopettamisesta, oman kehon hyväksymisestä ja itsensä rakastamisesta sekä yksilöllisestä elämäntapamuutoksesta. Saatavilla on lukuisia valmenuksia, blogeja ja artikkeleita aiheesta. Tavoitteena hyvä olo, parempi elämä ja painonhallintaa ilman kuria ja hampaiden kiristystä. Kaikki hyviä tavoitteita, eikö?

Olen itsekin puhunut näistä jo vuosia ja keskustellut asiasta satojen (ellen jo tuhansien?) asiakkaiden kanssa. Ajatuksena laihduttamisen lopettaminen on ihana ja vapauttavat. Ei enää kaloreiden laskemista, pussikeittojen syömistä eikä rajoittunutta ruokavaliota. Hyvästi liian kovat tavoitteet ja ahdistus painosta. Unohdetaan pakkoliikunta ja mauton ruoka. Ei enää koskaan pettymyksen tunnetta kun paino ei laskekaan tai juhlat jäävät juhlimatta laihdutuskuurin takia. Tervemenoa vaaka ja täältä tullaan elämä. Ajatus laihduttamisen lopettamisesta maalaa eteen helpon ja ihanan elämän, tyytyväisyyden itseen ja omaan kehoon. Tosiasiassa prosessi laihduttamisen lopettamisesta kohti todellista hyvää oloa, on harvoin yksinkertainen tai selkeä.  Ohje ”lopeta laihdutus” on yhtä hyvä ohje kuin vanha ”laihduta”. Molemmat ovat tavallaan tosi helppoja, mutta samalla todella monitahoisia asioita.

Vaikeus on siinä, ettei päätös muutoksesta tuota vielä muutosta. Vaikka ihminen päättäisi, että nyt loppuu laihdutus, ei se vielä anna työkaluja työstää asiaa. Omien asiakkaiden kanssa olen huomannut, että pitkän laihdutushistorian kanssa voi olla hyvin vaikeaa päästää irti vanhasta, totutusta tavasta, vaikka kuinka järjellä ajateltuna muutos olisi viisasta. Keskusteluissa nousee esille vaikeita tunteita, pettymystä itseen ja pahimmillaan ihminen saattaa havahtua siihen, että on tuhlannut elämästään vuosikymmeniä laihduttamiseen. Omien tunteiden käsittely ja hyväksyntä, ei ole kivutonta ja silloin järkipäätös saattaa kariutua ja palataan vanhaan, tuttuun, turvalliseen vaikkakin lopulta itselle haitalliseen elämäntapaan.

Liian usein laihduttamisen lopettamisohjeissa unohdetaan kuvata todellisuus, mitä tapahtuu, kun ihminen todella lopettaa köydenvedon mörön kanssa ja päätää muuttaa elämänsä suunnan.  Jos todella haluaa voida paremmin, on uskallettava voida välillä myös huonommin ja mennä kohti niitäkin tunteita ja ajatella ajatuksia, jotka ovat haastavia, kipeitä ja joihin ei ole mitään selkeää ratkaisua. On rämmittävä läpi vaikeitakin vaiheita, jotta voi olla tyytyävisempi ja tasapainoisempi.

Laihduttamattomuus ei myöskään tarkoita, ettei oman hyvinvoinnin eteen tarvitse tehdä mitään, eikä itselle aseteta rajoja tai toiminnalle tavoitteita. Hyvinvoinnin vaaliminen vaatii sisäisen puheen muuttamista, toistuvaa toimintaa, rutiineja ja  tylsää arkea. Arvojen mukaan elämäminen on suunnistamista, jossa mielessä on sekä pidempiaikainen hyvinvointi ja tämän hetkinen mielihyvä. Joskus valinta on helppo tehdä, mutta välillä tarvitaan päättäväisyyttä ja muistutusta siitä, mikä todella on itselle tärkeää ja merkityksellistä. Aina ei ole kiva lähteä lenkille, mutta joskus on hyvä lähteä siitä huolimatta. Joskus tekee mieli syödä viisi pullaa peräkkään, mutta  itsellen kannattaa toisen jälkeen sanoa päättäväisen lempeästi, että nyt riittää. Laihduttamisen lopettaminen vaatii ajoittain päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja arvojen kirkastamista. Tämä kaikki ei todellakaan ole aina kivaa ja auvoista, eikä sitä saavuteta vain asennetta muuttamalla tai toisen kehoituksesta lopettaa laihduttaminen.

Muutosprossi laihduttamisesta oman hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen vaalimiseen vaatii todella paljon ajatustyötä, tunteiden hyväksyntää ja arkisia muutoksia elämäntavoissa. Vaikka voimme vaikuttaa moneenkin asiaan elämässämme, emme voi pyyhkiä historiaa, emmekä muutaa ympäristöämme. Vuosikymmeniä on ollut vallalla laihdutuskulttuuri, jonka sanoma on mennyt vahvasti ns. selkäytimen jatkeseeen.  Median lisäksi samaa ovat toitottaneet terveydenhuollon ammattilaiset ja lähipiirikin. Pahimmassa tapauksessa painoon on puututtu tilanteissa, jossa se ei olisi ollut lainkaan tarpeen ja yllättävän usein niin käsittämättömillä tavoilla, ettei voi muuta kuin ihmetellä tavoittetta. Lihavat saavat kuulla myös tuntemattomilta, miten heidän pitäsi laihdutaa tai muuten lopetttaa lihavuus (Sic.). Laihduttamisen kulttuuri on juurtunut monen mieleen niin tiukasti, ettei sitä asenteella ja positiivisella mielellä muuteta.

Toivoisin, että tässä asiassa ei mennä samaan ansaan kuin aikoinaan laihduttamisessa. Jos haluamme tukea ihmisen muutosprosessia, siihen tulee antaa kannustusta ja työkaluja, ei vain kehoitusta muuttua. Lihavaa ei auta, että  hänelle kerrotaan ylipainon vaaroista ja kehoitetaan laihduttamaan. Mutta ei myöskään auta kehoitus ”älä laihduta ja rakasta itseäsi”. Päätös laihduttamisen lopettamisesta on hyvä ja sitten lähdetään elämään päätöstä. Suurin osa ihmisistä tarvitsee kannustusjoukon, sitkeyttä harjoitteluun ja paljon erilaisia työkaluja uudenlaiseen elämäntyyliin. Aina ei ole helppoa, mutta matka kannattaa, muutaman vuoden päästä ollaan jo pitkällä. Koska hyvinvointi ei voi suoritaa alta pois, vaan sitä eletään, kannattaa opetella tykkäämään matkasta eli elämästä :).