Toimittaja soitteli tuossa kuukausi sitten ja kertoi hakevansa asiantuntijaa juttuun, jossa olisi tarkoitus hiukan valottaa lukjoille tämän päivän kuumia ravitsemuskysymyksiä. Juttuun olisi tarkoitus haastatella myös toista asiantuntijaa, jotta aiheeseen saadaan laajempi näkökulma. Minä edustaisin sitä virallista kantaa ja vastapariksi on pyydetty ravintovalmentaja Jaakko Halmetojaa

Tapani mukaan innostuin ja lupauduin sen enempää miettimättä. Viime viikolla, kun sovittu haastattelupäivä alkoi olla käsillä, mietin, että oliko taas ihan pakko tähänkin lähteä. Minä kun en jaksais alkaa kinata kenenkään kanssa ja tuskin me päästään missään asioissa yhteisymmärrykseen. Tein kotiläksyni ja googlettelin Jaakon elämää netissä. Ja ajattelin olevamme kyllä niin äärilaidoilla. Valmistauduin taistoon.

Vietimme aamupäivän tiiviisti keskustellen ja mitään taistelua ei syntynyt. Oli erittäin mielenkiintoista ja opettavasta kuunnella intohimoisesti ja ideologisesti ruokaan suhtautuvaa nuorta miestä. Hän ei syyllistynyt koohkaamiseen, vaan osasi perustella kantansa ja näkemyksensä syvällisesti ja tieteellisestikin. Toisin kun olin etukäteen pelännyt, olimme monesta asiasta yllättävän yksimielisiä. Toimittajan mielestä varmaan liiankin samaa mieltä :). Huomasin ajattelevani, että Jaakon kaltaisia idealisteja tarvitaan, jotta muutosta parempaan tapahtuu. Ei hän itsekään usko, että kohta koko kansa noudattaa hänen neuvojaan kirjaimellisesti. Mutta täytyyhän meillä olla ihmisiä, jotka osoittavat, että tässä yhteiskunnassa voi syödä kuten entisaikaan ja tarvitaan ihmisiä, jotka herättävät meitä pohtimaan hiukan syvemmin suhdetta ruokaan, luontoon ja luonnollisuuteen. Ja ennen kaikkea tarvitaan keskustelua. Jos Jaakko edusti idealismia, minä edustin realismia. Suustani kuultiin usein kysymys: Mutta entä se isäntä Maaningalta? Oivalsin, että näinhän tämä menee, me ”viralliset ravitsemusasiantuntijat” edustamme inhorealismia ja ravintoasiantuntijat voivat heittää villejäkin visioita ja suosituksia. Näin sen kuuluukin mennä, on tärkeää, että syntyy ajatuksia, keskustelua ja oivalluksia, eikä päätöksiä tehdä vain sen mukaan, mikä on nyt mahdollista. Ehkä meillä on tulevaisuudessa isompi yhteisö, joka elää kuten Jaakko. Vai onko se tulevaisuudessa ainoa mahdolisuus?

Jaakko tietää myös, miten naiset hurmataan :). Hän oli edellisenä iltana tehnyt itse suklaata, jossa oli jos jokinmoista superfoodia ja se oli niin superterveellistä, että makua hiukan etukäteen epäilin. Mutta vikaan menin (jälleen), sillä suklaa oli niin ihanaa. Minut oli ainakin myyty ja illalla löysinkin itseni netistä etsimässä suklaan valmistusohjetta. No, voi olla, että edelleen ostan suklaani kaupasta. Mutta innostus hörhöilyyn on herätetty 🙂

PS. Juttu on luettavissa tammikuun Trendi -lehdestä.