Mediuutisissa oli juttu, miten lääkärikunnassa on kliinikkoja, jotka ovat muuttaneet kantaa voin suhteen.
Moni lääkäri määrää voita – Uutisarkisto – Mediuutiset
Minusta tämä on mielenkiintoista, koska olen näiden lääkäreiden kanssa samanssa veneessä. Ja olen huomannut samaa myös muussa hoitohenkilökunnassa, kun minä uskallan ottaa asian esille, moni kertoo, että on pohtinut samaa. Asiantuntijana tottakai luen tutkimuksia ja kuuntelen tutkijoita, mitä ravitsemuksesta on saatu selville. Ravitsemussuositukset ovat tietenkin hyvä perusta, mutta yksilöllisyys ja käytännönkokemus ovat todella tärkeä osa ammattitaitoa. Monia asiota ei vaan opita kirjoista ja tutkimuksista. Me olemme yksilöitä ja aineenvaihdutamme ei ole identtinen. Kliininen kokemus on ainakin minulla iso osa ammattitaitoa. Esimerkkinä voisin vaikka ottaa vatsavaivat, olen jo pitkää ohjannut näitä ns. toiminnallisia vatsavaivoja melko hyvällä menestyksellä. He ovat siis niitää henkilöitä, joilla ei ole todettu (tutkimuksista huolimatta) mitään vakavaa vaivaa maha-suolistoaluella ja lääkäri sanonut, että syö mitä vaan. Oireita on kuitenkin edelleen ja useilla todella elämänlaatuun vaikuttavia. Olen kokemuksen ja potilaiden kanssa yhdessä löytänyt aika hyvän toimintatavan ja useimmat saavat merkittävää apua ja harva jää täysin ilman oireden helpottumista. Tätä asiaa ei ole voinut oppia mistää kirjasta tai tutkimuksesta. Hoitotapani ei ole edelleenkään mitään rakettitiedettä, vaan oireiden mukaista hoitoa ja ennen kaikkea potilaan kuuntelemista ja sen mukaan etenemistä.
Koen, että asiantuntijana minulla on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin tuoda oma kantani esille. En voi ohittaa kokemustani ja tyynesti olla vain hiljaa. Jos kantani on erilainen kuin suositus, ei se tarkoita suositusten aliarvoimista. Enemmänkin haluan tuoda esille, että on monia tapoja syödä terveellisesti ja kannustan kokeilemaan ja löytämään itselle sopiva ruokavalio ja elämäntapa jonka kanssa voi elää. Kokonaisuus ratkaisee, ei mikään yksittäinen asia, ei rasvahapot tai kuidut yms…
Mietin myös, että voitaisiinko todella aloittaa kunnon kliininentutkimus tyydyttyneistä rasvoista? Saataisiin tällekin kädenväännölle loppu tai ainakin joku konsensus. Mitä tulee tutkimuksen etiikkaan, niin eiköhän tästä maasta löydy edelleen niitä henkilöitä, jotka syövät tyydyttyttä rasvaa ihan reippaasti?
