Kilpirauhasen vajaatoiminta tulee esille melko usein, kun keskustelen asiakkaiden kanssa painonhallinnasta. Tiedetään, että vajaatoimina vaikeuttaa hoitamattomana painon pudottamista ja lisääkin monella painoa. Lääkehoito on periaatteessa yksinkertainen, mutta saattaa olla todella haastavaa löytää sopiva tasapaino lääkityksen kanssa. Suomalaisessa ravitsemustieteessä ei juurikaan puhuta kilpirauhasen vajaatoiminnan ravitsemushoidosta, mutta muualla maailmassa puhutaan asiasta myös ”virallisella taholla”. Amerikkalaisten ravitsemusterapeuttien Today’s dietitian -lehdessä oli hyvä artikkeli aiheesta ja tämä kannusti myös minua kirjoittamaan, vaikka liikutaankin alueella, josta tiedetään tieteellisellä tasolla aika vähän. Olen käyttänyt kyseistä artikkelia pääasiallisen lähteenä kirjoitukseeni.

Olen perehtynyt asiaan myös asiakkaiden kautta, sillä muutamat ovat itsenäisesti ottaneet asiasta selvää, kokeilleet ja huomanneet vaikutuksia. Tämä ei tietenkään tee asiasta tieteellisesti pätevää, mutta samalla herättänyt ajattelemaan, mitä tämän asian kanssa voitaisiin tehdä.  En siis väitä, että kilpirauhasen vajaatoimintaa voisi yksin ruokavaliolla parantaa, mutta jos haluat kokeilla, mitä ruokavaliolla saa aikaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon, tässä vinkkejä. Kuten sanottua, tutkimuksia tarvitaan lisää, samalla voi kuitenkin todeta, ettei näistä ohjeista ole ainakaan haittaa ja monesta jutusta saattaa olla hyötyä.

Jodi on tärkeä aine kilpirauhasen normaalille toiminnalle, liian vähäinen jodin saanti altistaa kilpirauhasen vaajaatoiminnalle ja struumalle. Suomalaisten pienentynyt jodin saanti huolestuttaa väestötasolla asiantuntijoita. Jodia on lisätty perinteisesti suolaan ja samalla kehotettu välttämään suolaa. Samaan aikaan käytetään yhä enemmän jodioimatonta suolaa sekä kotiruuanvalmistuksessa että teollisuudessa. Tämä saa aikaan sen, että erityisesti tietyissä ryhmissä (esim. terveystietoiset naiset, kasvissyöjät, gurmet-ruokailijat, paljon valmisruokaa syövät) jodin saanti on niukkaa.

Suomalaisten jodin lähteet ruuassa ova maitotuotteet, liha ja viljatuotteet. Näiden tuotteiden jodipitoisuus riippuu maaperän jodipitoisuudesta, joka Suomessa on luonnostaan alhainen ja johon pyritty vaikuttamaan mm. lannotteilla. Hyviä luonnollisia jodin lähteitä ovat merilevävalmisteet, kala, mäti, kananmuna ja katkaravut. Merilevästä jodia tulee sen verran reilusti, ettei sitä suositella raskaanoleville eikä imettäville.

Seleeniä tarvitaan myös kilpirauhasen normaaliin toimintaan. Jodin lisäksi seleenin saanti suomalaisten ruokavaliosta on niukkaa. Seleenin niukkuus suomalaisissa elintarvikkeissa johtui siitä, että Suomen happamassa ja rautapitoisessa maaperässä seleeni esiintyy pelkistyneinä ja liukenemattomina yhdisteinä (selenidit ja seleniitit), joista seleeni ei siirry kasveihin. Seleeniä lisätäänkin lannotteisin. Suoraan elintarvikkeisiin sitä ei lisätä, koska seleeni on isoina annoksina myrkyllinen. 

Kansa saa seleenin viljasta, lihasta ja kalasta. Yksittäisiä hyviä lähteitä ovat parapähkinä, munuainen, maksa, äyriäiset ja kalat. Myös  kananmunan keltuaisessa, auringonkukan- ja seesaminsiemenissä on reilusti seleeniä. Seleenin imeytymiseen vaikuttaa elimistön seleenipitoisuus ja kasvikunnan tuotteista seleeni imeytyy tehokkaammin.

Talviaikaan D-vitamiinin saanti on heikkoa, joten yhtä mieltä ollaan, että suurin osa väestöstä tarvitseen D-vitamiinilisää tai vitaminoituja elintarvikkeita. Näkemyseroja on lähinnä siitä, miten paljon tarvitsemme D-lisää.

D-vitamiinin puutos on liitetty joihinkin kilpirauhasen vajaatoiminta muotoihin (Hashimoto), mutta on epäselvää mikä on syy ja mikä seuraus. Lienee kuitenkin selvää, että jokaisen on huolehdittava riittävästä D-saannista, myös kilpirauhasen vaajaatoiminnassa.

Luonnollisesti D-vitamiinia on kalassa, kananmunassa ja joissakin metsäsienissä. D-vitamiinia lisätään maitotaloustuotteisiin ja ravintorasvoihin.

Jonkinlaista näyttöä on siitä, että kilpirauhasongelmiin saattaa liittyä B12 -vitamiinin puutetta. Veren B12-  vitamiini pitoisuus olisikin hyvä tarkistuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä. B12 -vitamiinia saadaan yleisesti eläinkunnan tuotteista: kalasta, lihasta, kananmunasta ja maitotuotteista. Sekasyöjille saanti tuskin on ongelma, mutta vegaanien tai muuten tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavien kohdalla on perusteltua tarkistaa B12  -vitamiinipitoisuus.

Tässä kohtaa lähdetään liikkumaan erityisen heikoille jäille ja tieteellinen näyttö on heppoista, mutta jotain viitettä on siitä, että  ns. goitrogeeniset kasvikset kuten kaalit, pinaatti, pellavansiemenet, maapähkinä ja soija, voivat häiritä kiliprauhasen toimintaa. Ehkä suositus voisi olla, että näitä tuotteita kannattaa syödä kohtuudella ja pääasiassa kypsennettynä, mutta mitään totaalikieläytymistä en voi nykytiedon perusteella suositella.

Viljojen gluteeni liitetään moneen vaivaa, myös tähän. Tieteellistä näyttöä ei juurikaan ole, joten en uskalla ottaa voimakkaasti kantaa. Jos haluaa kokeilla, niin vehnä, ruis ja ohra kannattaa vaihtaa kauraan, riisiin, tattariin, kvinoaan ja amarattiin. Hirssiä ei suositella sen goitrogeenisyyden takia.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä on hyvä muistuttaa liikunnan ja stressinhallinnan hyvistä vaikutuksista tähänkin vaivaan. Leppoisa, itselleen sopiva liike on tietenkin parasta. Koska olen joogaan hurahtanut, suosittelen joogaa, sillä vaikutukset ovat sekä fyysisiä että henkisiä. Jos ja kun jaksamisen kanssa on ongelmaa, niin muistathan, että pienikin kävely tai liike tekee hyvää keholle ja mielelle.

Kuten huomaamme, moni asia on vielä kysymysmerkin takana, mutta jos kärsit vajaatoiminnasta kannattaa yllämainittuja asioita miettiä omassa ruokavaliossa. Jodin, seleenin, D-vitamiinin sekä B12-vitamiinin saanti on hyvä turvata ravinnosta tai  ravintolisällä (vaikka monivitamiinivalmisteella). Tämä lisäksi voi kokeilla, miten goitrogeenisten kasvien ja gluteiinin vähentäminen sekä liikunnan lisääminen vaikuttaa oloon. Ethän kuitenkaan lähde toteuttamaan ylitiukkaa ruokavaliota, sillä tämä saattaa vaan lisätä stressiä ja heikentää hyvinvointiasi.