Vuoden vaihtuessa on luonnollista pohtia mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Uuden vuoden alku on jotenkin neitseellinen ja pyhä: mitä vain (hyvää) voi tapahtua. Tämä ihmisten rakentama rajapyykki, vaikuttaa meidän ajatteluumme hellyttävän paljon. Todellisuudessahan mitään maagista ei vuoden vaihteessa ole, ei ole mitään ajanjaksoa joka alkaa tai päättyy. Ei ole uutta alkua tai muutakaan suurempaa voimaa.
Vuodesta toiseen tammikuu on suuri elämäntapamuutoskuukausi. Muutos on nähtävissä niin kuntokeskuksissa, uimahalleissa, Alkossa kuin ruokakaupassakin. Koska ihmisellä on jostain syystä halu aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä, uuden vuoden ensimmäinen kuukausi toimii meille suurena mahdollisuutena: tänä vuonna huolehdin itsestäni, olen parempi ihminen ja parannan tapani. Ihana ajatus siitä, että kaikki voi olla toisin. Ja hirveät paineet onnistua.
Vaikka kuinka asiantuntijat ja tutkimukset sanovat, että muutos kannattaa tehdä melko maltillisesti, omaan arkeen sovittaen, huomioiden voimavarat ja ymmärtäen muutoksen lainalaisuudet, hämmästyttävän iso porukka tekee äkkijyrkkiä muutoksia, yrittää muuttaa kaikki kerralla ja toimii äärirajoilla jaksamisen suhteen. Miksi ihmiset haluavat epäonnistua ja lyödä päätä seinään toistuvasti? Väitän, ettei suurin osa tammikuun muutoksen tekijöistä ole aikomassakaan muuttaa elämäntapojaan. Heistä iso osa ei ole pätkääkään miettinyt, miten muutos tapahtuu ja mitä se todellisuudessa tarkoittaa arjessa tai elämässä. Harva on miettinyt omia voimavarjojaan, arjen rytmejä ja mahdollisuuksia muutokseen. He tarttuvat tekemiseen ja tietävät jo aloittaessaan, ettei tästä tule mitään pitkäjänteistä.
On helpompaa tehdä näennäisesti muutosta: ruokavaliomuutos tarkan ohjeen mukaan, kuntosalijäsenyys ja ei alkoholia, sokeria, suolaa, gluteenia, maitoa tai mikä nyt onkaan muodikkaasti kieltolistalla. Harva miettii asiaa yhtään pidemmälle, edes kolmen kuukauden päähän, saati sitten kolmen vuoden päähän. Vaikka tehostartti tuntuu houkuttelevalta, kannattaa kuitenkin miettiä, miten arki muuttuu siten, että muutos saadaan ankkuroitua arkeen ja elämäntavaksi. Todellinen onnistuminen mitataan vuosien päästä, ei neljän viikon kuurin jälkeen. Elämäntapamuutos on nimensä mukaan elämäntapojen muutos, ei sitä voi suorittaa alta pois, vaan sitä eletään joka päivä ja elämänloppuun asti. Eikä kukaan, ei kukaan voi tehdä siihen valmiita ohjeita ja eikä se ratkea ruokalistoilla ja liikuntasuunnitelmalla.
Suosittelen lopettamaan itselleen valehtelun ja rehellisesti miettiä, mitä tavoittelee ja miksi? Mitä arjessa tulee muuttua, jotta tavoite voi edes teoriassa toteutua? Miten tehdä muutoksia, jotka ovat mahdollisia vielä kuukaudenkin päästä? Ennen kaikkea päättää harjoitella uusia tottumuksia pitkään ja opetella elämään elämää toisella tavalla. Ethän mene alkuinnostuksen halpaan ja kuvittele, että kaikki on todella helppoa tai toisaalta kokoajan todella vaikeaa? Koska kyse on elämästä, on se välillä kivaa, huippua ja välillä tuiskaista ja tylsää. Pitkäjänteistä toimintaa, joka ei ole yleensä vaikeaa, mutta vaatii muutosta arkisissa asioissa. Kun uusista tavoista tulee rutiinia, voidaan puhua pysyvästä elämäntapamuutoksesta. Uusien tottumuksien muuttuminen rutiiniksi vie kuukausia jopa vuosia. Sitä ennen niiden tulee olla tietoista toimintaa ja se on mielelle rasittavaa ja väsyttävää. Tämän takia kovin montaa juttua emme pysty pitämään aktiivisesti muutoksen alla. Liian monta palloa ilmassa, johtaa huonoon lopputulokseen. Pari palloa vielä onnistuu. Jos arjessa on muutenkin paljon ja kaikkea, on selvää, ettei sinne saa mahdutettua lisää muutoksia ja vaatimuksia. Jos haluaa muutosta, uusille elämäntavoille on raivattava aikaa ja ennen kaikkea mielen kapasiteettia viedä elämäntapamuutosta eteenpäin.
Sain vuoden viimeisinä päivinä palautetta kahdelta asiakkaalta, jotka ovat olleet ohjauksessani vuosia sitten. En luonnollisesti muista kaikki asiakkaitani tarkkaan, enkä lähtenyt heidän potilastietojaan tarkastamaan, joten en tiedä, mitä heidän kanssaan olen puhunut tai mitä ohjeita olen antanut. Sen tiedän, että molemmat ovat laihtuneet kymmeniä kiloja ja saaneet sokeri- ja rasva-arvot normaaleiksi. Ja ennen kaikkea molemmat kiittelivät siitä, että he voivat kokonaisvaltaisesti hyvin ja muutokset ovat jääneet pysyviksi. Vaikka en tarkkaan muista, mitä näiden asiakkaiden kanssa olen jutellut, tiedän, etteivät he ole aloittaneet mitään kuuria tai tehodieettiä. Luultavasti olemme puhuneet tilanteesta kokonaisuutena ja heidän arjestaan ja miettineet, mitä muutoksia asiakas olisi valmis tekemään. Luultavasti olemme lähteneet liikkeelle ateriarytmistä (näin tapahtuu 90 % elämäntapamuutosasiakkaista), kasviksien lisäämisestä (99 %). Todennäköisesti olemme myös puhuneet hiilihydraattien määrästä ja laadusta, koska heillä molemmilla oli sokerit koholla tai diabetes. Mikäli ohjaus on mennyt tuttua kaavaa, olemme puhuneet liikunnan merkityksestä, unesta ja työn sekä muun elämän kuormituksesta. Varmasti olen sanonut, että kannattaa syödä oikeaa ruokaa, välttää jatkuvaa napostelua. Tapaan yleensä asiakkaita vähintään 3-5 kertaa, joten kaikkea ei tarvitse jutella samalla kerralla. En taatusti ole kieltänyt kaikkea sokeria tai mitään muutakaan ruoka-ainetta. En siis kertonut mitään mullistavaa tai ihmeellistä suurta salaisuutta, vaan kaikille tuttuja juttuja. Onnistumisen avain ei olekaan tieto, vaan, miten tietoa pystyy soveltamaan omaan arkeen.
Voi myös olla, että asiakkaalla on ollut vaikeuksia motivoitua muutokseen, vaikka hän on ymmärtänyt, että muutokselle on tarvetta. Silloin olemme keskustelleet terveyden, painon ja fyysisen kunnon merkityksestä muuhun elämään ja itselle tärkeisiin asioihin. Olen ehkä piirtänyt paperille sisäisen motivaation keskeisiä asioita: vapaaehtoisuus, kyvykkyyden tunne, lauma ja arvojen mukainen elämä. Saatoin huomata asiakkaan liikuttuvan puhuessaan itselle merkityksellisistä asioita ja mitä elämältään toivoo, silloin olen hurrannut mielessäni tietäen, että nyt on muutos tapahtumassa. Olemme saattaneet puhua tunnesyömisestä tai alkoholin käytöstä rentoutukseen ja stressin poistoon. Keskustelut ovat saattaneet mennä hyvinkin syvälle ja kipeisiin asioihin ja asiakas on saattanut oivaltaa uusia asioita itsestään.
Jokaisen asiakkaan kanssa yritetään päästä ongelmien ytimeen, vahvistaa sisäistä motivaatiota ja antaa työkaluja muutoksen tekemiseen niin mielen kuin käytännön tasolla. Pyrin maalamaan isoa kuvaa, mutta samalla tuomaan esille pienet merkittävät asiat. Minun roolini muutoksessa on loputa aika vähäinen, kun onnistun työssäni, minua ei tarvita. Joskus tapaan asiakkaita säännöllisesti vuosia, mutta usein vähempi riittää.
Olen usein kuullut elämäntapamuutoksessa onnistuneelta (onnistumisen mittarina minulla on, että muutos on ollut vähintään kaksi vuotta oikeassa suunnassa) asiakkaalta, että jos hän olisi alussa tiennyt millainen matka tulee olemaan, hän ei ehkä olisi uskaltanut lähteä muutokseen. Toisaalta usein minulle on sanottu, jos olisin tiennyt, miten helppoa tämä on, olisin aloittanut aiemmin. Emme voi tietää etukäteen, mitä elämä eteen heittelee ja onko joku asia vaikea vai helppo. Elämäntapamuutos on vain uskallettava aloittaa ja tekemään matkaa ja muistuttaa itselle matkan varrella, miksi muutosta haluan ja miksi se on itselle merkityksellistä. Tärkeää on havainnoida, mitä on juuri nyt tekemässä ja samalla katsoa eteenpäin, ettei hukkaa suuntaa.
Jos olet muutoksen äärellä, kannattaa miettiä hetken mihin on menossa, mitä tekemässä ja miksi muutos on itselle tärkeä? On hyvä pysähtyä vähän katsomaan taaksepäin, voisiko edellisistä kerroista ottaa oppia ja kannattaako tehdä jotakin toisin? Kannattaa pohtia huolella tavoitetta, onko se aidosti mahdollinen, juuri tässä elämäntilanteessa, tässä iässä ja näiden sairauksien kanssa? Epärealistinen, saavuttamaton tavoite syö motivaatiota, kohtuullisin ponnisteluin saavutettavat tavoitteet se sijaan lisäävät sisäistä motivaatiota. Suosittelenkin lähtemään liikkeelle itselle helposta muutoksesta, sillä onnistumiset ruokkivat onnistumisia. Niin meidän mieli toimii. Konkreettiset, realistiset ja arkeen sopivat suunnitelmat auttavat muutoksessa. Onnistumista lisää, jos saat tukea lähipiiriltä ja rakennat ympäristöä, joka vahvistaa muutosta. Tulet matkan varrella tarvitsemaan kannustusta, tukea, tahdonvoimaa, armollisuutta ja päättäväisyyttä. Luultavasti tulet tuntemaan iloa, onnistumista, pettymystä, halua heittää hanskat tiskiin, eikä muutos tuo tullessaan välttämättä onnellisuutta tai mielenrauhaa, eikä edes pysyvää hyvää oloa. Hyvät elämäntavat eivät tuo ihmettä, vaan keskimäärin parempaa henkistä ja fyysistä vointia, reserviä vastustaa väsymystä ja antaa mahdollisuuksia selvitä paremmin elämän aallokossa.
