Ajoittan täällä blogissa on tullut kommenteista esille, että jotkut ahdistuvat syömisestään, vaikka ruokavalio olisikin pääasiallisesti  kunnossa. Saman olen huomannut vastaanotolla, melko terveellisestikin syövät, kokevat (tai ainakin minulla sanovat) syyllisyyttä kun syövät jotain ei niin terveellistä.  Jostain on saatu mielikuva, että suositeltava ja monipuolinen ruokavalio koostuu 100 % terveellisistä raaka-aineista. Patrik käsitteli tätä liian hyvää syömistä oivallisesti blogissaan. Olen samaa mieltä siitä, että jos syödään 100 % terveellisesti tai jos ahdistutaan jokaisesta suupalasta, jossa on sokeria, valkoista viljaa tai rasvaa  mennään jo syömishäiriön puolelle. Ravitsemusterapeuttien ruokavaliosta tuntuu myös olevan minusta kovin kummallinen käsitys. Minulta on usein kysytty, syönkö itse aina terveellisesti tai kerran eräs kysyi, syönkö normaalia ruokaa? Minun miestäni on myös säälitty, koska joutuu olemaan ravitsemusterapeutin kanssa naimisissa.  Ne jotka minut tuntevat, tietävät, sekä hyvä että epäterveellinen ruoka maistuu minulle siinä missä muillekin.  Kun kokonaisuus ratkaisee ja syöminen on muutakin kuin ravintoaineiden tankkausta, ehdottomasti syön herkkuja ja myös perjantairuokaa.

Ruotsalaisilla on tälle perjantairuualle oma sanansa: fredagsmys. Tällä tarkoitetaan perjantai-illan rituaalia, kun ostetaan jotain hyvää (epäterveellistä) syötävää ja vietetään aikaa yhdessä sohvalla katsoen telkkaria.  Luulen, että aika monella suomalaisella on samanlainen tapa. Meillä lapset pyytävät perjantairuokaa, joka on usein pizzaa tai tortilloja (jos näitä on tarjoilla muina päivinä, aiheuttaa se aina kysymyksiä :)). Tosin tunnustan, että olen kyllästynyt näihin vaihtoehtoihin ja aika usein teen itselleni perjantaina jonkun hyvän salaatin ja minun fredagsmys on lasi (tai kaksi) viiniä. Toki asia on ihan toinen, jos saan oikein kunnon tortilloja ja itsetehtyjä sooseja, kuten vaikka silloin kuin Peter & perhe käy meillä kylässä. Jos sinäkin haluat vähän parempaa perjantairuokaa, suosittelen lämmöllä Peterin texmex-reseptejä. Mutta kannattaa varautua, että sen jälkeen jää valmissalsat kaupan hyllyyn, kun tottuu hyvään.

Jos saan valita, minun perjantairuoka on sushi, sitä ei vaan tästä kylästä saa. Joskus olen kyllä ajellut 60 km, ihan vaan saadakseni tätä herkkua. Jokaisella on varmasti se oma mieliruokansa tai herkkunsa, jota ei voi syödä joka päivä, mutta hivelee makuhermoja ja silloin tällöin syötynä on oikeastaan parempaakin. Toivottavasti nautit siitä hyvällä mielellä, ilman syyllisyyttä. Oikeastaan toivoisin, että voisimme syödä aina ilman syyllisyyttä. Uskokaa pois, sitä voi myös opetella, eikä se tee ruokavaliosta huonoa, epäterveellistä eikä aiheuta kontrolloimatonta syömistä.  Tietoinen syöminen oivallinen tapa harjoitella suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Se on oivallinen tapa vähentää kontrollia ja syyllisyyttä. 

Minun piti ottaa tähän  kuva tämän päiväisestä perjantairuuasta, mutta olin jo syönyt puolet kun muistin. Mutta voin kertoa, että kävimme ravintolassa ja söin siellä hampurilaisen ja join lasillisen valkkaria. Valitettavasti tässä tuppukylässä ei ole myöskään kovin hyviä ravintoloita ja siksi turvallisin valita oli tuo hamppari, vaikka minun teki mieli sushia.  Mutta ei se hampurilainen ollut lajissaan lainkaan huono, ranskanperunat sen sijaan olivat ja ne jätin lautaselle. Kotona syötiin vielä jälkkäriksi jäätelöä.

Mikä on sinun perjantairuokasi?