Eläkeuudistuksen myötä Hesarin sivuille ilmestyi laskuri, josta näkee kätevästi, milloin aikaisintaan voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Minun kohdalla ruutuun ilmestyi vuosiluku 2040. Olen silloin 66 vuotias ja muutama kuukausi päälle. Koska suhtaudun työhöni intohimolla ja innostuneesti, ei lukema hirvittänyt. Olen usein sanonut, että itse tuskin ymmärrän jäädä ajoissa pois, vaan minut pitää ohjata napakasti eläkkeelle. Tämän eläkeuudistuksen myötä olen yhä enemmän miettinyt, miten kansa oikeasti jaksaa tehdä töitä eläkkeelle asti? Osa porukasta on jo keski-ikäisinä siinä kunnossa, että selviävät työpäivästä häidin tuskin istuen. Työpäivän jälkeen jaksaa vain maata sohvalla ja syödä. Ehkä on viimeistään nyt aika päästää irti ajatuksesta ”Sitten eläkkeellä” ja elää elämää just nyt. Olisiko just nyt mietittävä myös hyvinvointia ja miten voisi elää laadukkaasti se mahdollinen pitkä elämä ja nauttia eläkepäivistä?

Viime aikoina asiakkaiden kanssa keskusteluissa, minulle on herännyt kysymys, miksi terveelliset tottumukset ja oman hyvinvoinnin vaaliminen tuntuu rangaistukselta ja vastenmieliseltä? Miksi emme ole valmiita tekemään omaa osuutta, jotta voimme hyvin, jaksamme työssä ja vapaalla ja – jos hyvin käy – eläkkeelläkin? Miksi on vallalla käsitys, että yhteiskunnalla on velvollisuus hoitaa, huolehtia ja tarjota palveluita, mutta meillä itsellä ei ole velvollisuutta omaan osuuteen?  Olemmeko tottuneet liian hyvään ja siihen, että on olemassa joku turvaverkko, johon aina putoamme? Toki näin vielä usein onkin. Jos sairastut diabetekseen, saat ilmaisen hoidon ja lääkkeet. Jos saat sydärin, aivoverenvuodon tai tarvitset uuden tekonivelen, sinulla on oikeus siihen. Kuten sinulla on oikeus moneen muuhunkin asiaan – vielä. Mutta kuten eläkeuudistus osoittaa, tulevaisuudessa tullaan karsimaan julkisia palveluita ja olen melko varma, että myös hoitoon pääsyä joudutaan rajoittamaan. Olisiko aika miettiä, mitä minä itse voisin tehdä, jotta voisin paremmin ja säilyttäisin terveyteni mahdollisimman hyvin?

Minulla on sellainen kauhuvisio, että teknologian kehittyessä, tulevaisuudessa otsaamme on istutettu siru, joka kerää tietoa meistä. Sinne on kirjattuna perimä, sukuhistoria ja taustatiedot. Siruun kerääntyy tiedot meidän liikkumisesta, unesta, stressitasoista ja mitä olemme kaupasta ostaneet ja ravintolassa tilanneet. Sairauksien äärellä hoitohenkilökunta lukee tiedot sirulta, ennen hoitoon pääsyä. ”Rouva, teillä ei ole oikeutta ilmaisiin diabeteslääkkeisiin, koska olette toistuvasti jättäneet väliin vesijumpan ja olette käyneet 3 viikossa pizzalla.” ”Herra hyvä, emme voi hoitaa teidän aivoverenvuotoa, sillä olette tehneet viimeisen 5-vuotta ympäripyöreitä työpäiviä, ette ole viettäneet aikaa perheen ja ystävien kanssa, ettekä ole hoitaneet verenpainettanne ja olette nukkuneet vain keskimäärin 5h yössä.” Koska teknologia kehittyy, voidaan tässä ottaa huomioon myös perimä, mahdollisuudet ja suvun riskitekijät ja suhteuttaa ne tavoitteisiin. Jokaisella on oma taso, johon pitää pyrkiä, jotta on  oikeutettu hoitoon. Jos ei tee mitään, ei saa hoitoakaan. Huh, onneksi tämä on vain minun päässä ja ratkaisu on (toivottavasi) joku toinen, kun rahakirstun pohja alkaa tosissaan näkyä. Tosiasia on, että meidän on oikeasti huolehdittava ihan itse itsestämme (ja lähimmäisistäkin), kukaan muu ei sitä voi tehdä.

Oma mummoni teki töitä 72-vuotiaaksi ja  ehti olla eläkkeellä 18 vuotta. Hänelle ei nuorena tyttönä luvattu mitään eläkeikää tai rahasummaa, joka on odottamassa työuran päätyttyä. Vuonna 1917 syntyneenä tyttönä oli onnekas, jos sai käydä koulua kansakoulun jälkeen. Mummoni ei saanut. Ei vaikka olisi päässyt vapaaoppilaaksi ja opettaja olisi maksanut kirjat. Mummoni isä oli kuitenkin sitä mieltä, että tytöstä on enemmän hyötyä töissä. Opiskelua ja sivistämistään mummo ei kuitenkaan lopettanut siihen, vaan luki läpi elämän. Hän oli kirjaston suurkuluttaja. Toinen harrastus oli ristikot. Yli kasikymppisenäkin hän täytti Hesarin ristikon ja tietenkin lähetti sen myös toimitukseen ja sai pienen rahapalkinnon :).  Hän ei lannistunut, vaikkei kukaan tukenutkaan hänen oppimistaan, eikä elämä kohdellut aina hyvin. Pitkä työura ei ollut asiantuntijatöissä, vaan ensin tarjoilijana ja sitten pitkään autoliikkeessä siivoojana. Fyysistä ja raskasta työtä. Vaikka hän itse sanoi, että viimeiset vuodet hän lähinnä keitteli kahvia. Tuskin, mutta hieman kevyempää työtä varmaan.  Luultavasti hän teki töitä pitkään, koska pienellä eläkkeellä oli vaikea tulla toimeen. Pitkä työura saattoi toisaalta pitää hänet virkeänä ja ehkä se oli syy pitkään itsenäiseen elämään. Ei hän valittanut turhasta, mutta joskus kärkkäästi arvosteli eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa. Huumorintaju ja periksiantamattomuus olivat myös hänen valttejaan, lisäksi hän keskittyi siihen, mitä voi tehdä, eikä katkeroitunut elämästään.

Minusta tuntuu, että me nuoremmat olemme tottuneet siihen, että joku muu hoitaa, huolehtii ja meillä on oikeuksia ja etuja, muttei velvollisuuksia. Kuulin, kun eräässä yrityksessä oli pohdittu, mikä on työhyvinvointia, ja nuoret kolmekymppiset  olivat ajatelleet, että työterveyshuolto on etuisuus, ei työhyvinvointia. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi olla vaikea ymmärtää niiden merkitystä. Mitä jos (työ)terveydenhuoltoetu otetaan pois? Saattaa olla esimiestyö, lounas- ja liikuntasetelit tuntuvat aika mittättömiltä asioita työhyvinvoinnin suhteen.

Ihmistä ei tietenkään voi pakottaa huolehtimaan terveydestään, kunnostaan tai hallitsemaan painoa. Minusta voisimme jo unohtaa, että oman hyvinvoinnin vaaliminen ja terveyden edistäminen on pakko, vaan enemmän mieletön mahdollisuus, joka tuo iloa ja elämälaatua. Entä jos asiaa miettiikin siltä kannalta, mitä hyötyä minulle on asioista, joita teen itseni hyväksi?  Oikeastihan terveellinen ruoka ei ole pahaa, jokainen voi löytää itselleen miellyttävän tavan liikkua, riittävä uni on autuutta ja stressinhallinnasta hyötyy jokaisella elämän aluella. Kukaan ei ole vielä minulle valittanut, miten kurjaa on, kun voi paremmin ja jaksaa arjessa. Oman hyvinvoinnin edistämisestä hyöty tulee oikeastaan kokonaan itselle.

Miten ajattelit tänään edistää omaa hyvinvointiasi?