Tänään on kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day), joka tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan
Olen itse yrittänyt viedä eteenpäin ajatusta, ettei laihduttaminen tuo mitään hyvää elämään. Jos on tarvetta muutokseen painossa, on se syytä tehdä viisaasti, rauhassa ja alusta alkaen painonhallinnan, ei laihduttamisen, keinoin. Olen ollut onnekas ja saanut aina elää ympäristössä, jossa laihduttaminen ei ole ollut mitenkään erityisesti esillä. Minulla on ihana ystäväporukka, jotka olen tuntenut lapsuudesta alkaen, tapaamme säännöllisesti koko yhdeksän hengen porukalla ja pienemmillä kokoonpanoilla. Jonkin aikaan sitten havahduin siihen, ettemme juuri koskaan puhu laihduttamisesta, vallalla olevista dieeteistä tai muuten valiteta kehoistamme. Tämä on harvinaista, sillä nämä puheenaiheet ovat kuitenkin tyypillisiä akkaporukoille. Olemme erikokoisia: osa on pulleampia, osa laihoja, osa normaalipainoisia ja yhdistävä tekijä on, ettei pituutta ei ole kertynyt kellekään kovinkaan paljon :). Useimmat meistä ovat pysyneet aika samoissa painoissa (ainakin näin silmämääräisesti) nuoruudesta tai ainakin paino on saman suuntainen: pyöreät ovat edelleen pyöreitä ja laihat edelleen laihoja. Jotkut meistä joutuvat tekemään töitä painonhallinnan eteen (ja tekevätkin), mutta emme käy jatkuvaa, naisille tyypillisestä, paino-dieetti-ruoka-keskustelua. Tämä on todella vapauttavaa. Erityisesti, koska työkseni päivät pitkät puhun näistä teemoista ja onkin ihanaa kun tässä porukassa ei tarvitse. Toki, jos joku joskus erehtyy minulta jotain aiheeseen liittyvää kysymään, vastauksena on luento. Ehkä se on syy, miksi ovat mieluummin hiljaa ;). Tapaamme usein ruuan ja juoman äärellä ja on ihanaa, ettei tapaamisia väritä jatkuva painon tai syömisen murehtiminen. Mielenkiintoista on myös, että lähes kaikki syövät kaikkea (mitä nyt muutama homejuustovihaaja joukosta löytyy), eikä menuista tarvitse juurikaan vääntää. Laktoosittomana tehdään joka tapauksessa, mutta sehän on nykyään helppoa, toista se oli 90-luvulla. Tuntuu, että suhde ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon on kaikilla melko mutkatonta ja positiivista. Toki jokaisella on joskus huonot hetkensä, mutta perusvire on hyväksyvä. Näistä ystävistä olen monellakin tapaa kiitollinen, mutta tässä on jälleen yksi kiitollisuuden aihe lisää.
Itsensä ja oman kehonhyväksyminen voi olla matka, jota joutuu joskus työstämään paljonkin. Usein naiset suhtautuvat omaan kehoonsa ja painoonsa arvostelevammin kuin miehet. Tiedetään, että äidin suhde omaan kehoon ja painoon, vaikuttaa myös tyttäreen. Väitän, että ystävien merkitys tyttöjen ja aikuistenkin naisten kehonkuvaan ja itsensä hyväksymiseen on merkittävä. Jos me naiset oppisimme olemaan armollisempia itsellemme, voisimme samalla auttaa myös ystäviä olemaan tyytyväisempiä. Kuulin tässä viikolla sanonnan, että nainen on naiselle nainen ja tähän on helppo yhtyä. On kurjaa, miten kateus kalvaa monia ystävyyssuhteista, eikä toisen painon tai ulkonäön arvostelu on mitenkään harvinaista. Jos hyväksyisimme itsemme sellaisena kuin olemme, olisi meidän helpompi olla onnellisia ystävien puolesta eikä meidän tarvitsi kadehtia heidän laihtumista, parempaa kuntoa, timmimpää kroppaa tai kapeampaa uumaa.
Onneksi myönteistä suhtautumista itseensä voi opetella. Seuraavan kerran kun menet peilin ääreen, sano itsellesi jotain kaunista omasta kehostasi, ihaile reisiäsi, vatsaasi tai käsivarsiasi. Löydä kehostasi positiivisia asioita. Vaikka harjoitus voi tuntua hassulta tai vaikealtakin, muista että hyväksyntä lähtee omasta ajattelustasi ja tavasta puhua itsellesi. Jos huomaat arvostelevasi kehoasi, ajattele, että oletkin itsesi paras ystävä ja miten hän sinulle puhuisi. Olisiko hän niin tiukka, arvosteleva ja ehdoton? Luultavasti ei, jos hän on sinun todellinen ystävä. Harjoitellen voit päästä kohti parempaa itsesi hyväksymistä. Hyviä harjoituksia löydät vaikka Mielenterveystalon sivuilta, jonne on koottu aivan loistava tietopaketti ja harjoituksia syömisen hallintaan liittyen. Vaikka sivusto on tehnyt ahmimishäiriöstä kärsiville, minusta monet tehtävät sopivat kaikille syömisen hallinnan ja oman painon kanssa taisteleville. Kiitollisuus keholle – harjoitus on oivallinen ensiaskel paitsi tietoisuustaitoihin, mutta myös kehon hyväksymiseen. Kuten muussakin oppimisessa, myös oman kehon hyväksymisessä, tarvitaan harjoittelua. Muutos voi tapahtua joskus tuskallisen hitaasti, mutta ethän kuitenkaan anna periksi?
