Päätin, etten enää laita lusikkaan mihinkään karppaussoppaan. Kieltäydyin A-talkista ja päätin, etten kirjoita aiheesta blogiin. Minuahan kiinnostaa niin monet muut asiat, kuten vaikka tietoinensyöminen, joka odottaa pääsyä eetteriin. Mutta totuus on kuitenkin se, että se mikä puhututtaa kansaa ja mediaa, vaikuttaa myös ajatuksenjuoksuuni (tai mateluun).  Kun vielä monet kaipasivat ravitsemusasiantutijoilta leppoisempia tai edes hiukan myönteisiä näkemyksiä karppauksesta, päätin avautua. 

Aiemmin olen kommentoinut, että minua ärsyttää kun karppauksen alle laitetaan kaikki hiilihydraattien vähentäminen tai laadun tuunaaminen. Mediassa puhutaan karppaajista yhtenä isona laumana jotka syövät kaikki samalla tavalla. Oikeassa elämässä kenellekkään ei tule yllätyksenä, ettei näin oikeasti ole. Tuntuu, että kansa määrittää karppaukseksi kaiken mihin liittyy vähäinenkin hiilihydraattien määrän vähentäminen tai laadun muuttaminen. Asiantuntijat mieltävä karppauksen paljon tiukemmaksi, joustamattomaksi hiilihydraattien rajoittamiseksi. Kansa puhuu yksilötasolla ja asiantuntija väestötasolla. Ainekset hyvään keskusteluun on olemattomat, kun toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä. 

Oma kokemukseni kansan karppaamisesta on lähinnä positiivisia. Asiakkaat kertovat nykyään avoimiesti, että he ovat alkaneet karppaamaan. Olen oppinut niin viisaaksi, että kysyn aina, mitä hän sillä tarkoittaa? ”No, me emännän kanssa ollaan vähennetty tota perunaa, riisiä ja pastaa, eikä oteta pullaa kahveen kanssa. Niin, ja minä olen vallan jättänyt limutkin juomatta ja emäntä karkit. Kasviksia ollaan lisätty sitten aika paljon. Marjojakin syödään sen turkkilaisen jogurtin kanssa. Kyllä me aamulla syödään puuroa tai ruisleipää, kun ne maistuu niin hyvältä.” Lienee selvää, että tästä tykkää Pekka Puskakin. Vaikka voita laitetaan leivälle, niin leipää kuluu niin vähän, että rasvaprofiili saattaa olla jopa entistä parempi. Varsinkin jos ovat innostuneet tekemään salaatteja ja päälle laitellaan öljyjä ja erilaisia siemeniä. Toki joku toinen karppaa aloittamalla aamun munalla pekonilla ja päättää päivän litraan punaista maitoa ja siankylkeä. Eikäs syö mitään rehuja eikä ainakaan hedelmiä. Mutta näitä ei vain minun vastaanotolla ole näkynyt. Eräs karppaaja söi käytännössä vain eläinrasvaa ja kasvi/kalanrasva jäi tosi vähällä. HDL eli se hyvä kolesteroli oli laskenut melko alas, ja yhdessä sovittiin, että hän ainakin kokeilee kalaa, pähkinöitä ja avokadoa, jospa se auttaa. Muutenhan hänen kaikki terveysmittarit olivat parantuneet: verenpaine ja sokerit normalisoituneet painonlaskun myötä. Kokonaisriski siis edelleen hurjasti pienempi kuin ennen karppausta. Ei minusta ole silloin sanomaan, että periaatteessa hyvä, mutta väärin sammutettu. 

Itse myös ohjaan asiakasta pohtimaan pysyviä muutoksia, onko ajatellut jatkaa näin lopun elämään? Miten laihtumisen jälkeen, ajattelitko sitten syödä enemmän viljatuotteita ja miten se olisi hyvä toteuttaa? Olemme päässeet hyvään keskusteluun, kun otankin asian ja asiakkaan tosissani, en arvostele, vaan mietin asiakkaan kanssa, miten hän voisi toteuttaa ruokavaliota, joka tuntuu hänestä hyvältä, myös perinteisillä terveysmittareilla mitattuna terveellisesti ja turvallisesti. Kannustan myös lipsumaan ja hyväksymään, että juhlissa syödään mitä syödään, sen jälkeen palataan arkeen. Mustavalkoinen ruokavalion toteuttaminen – oli siinä hiilihydraatteja miten paljon tai vähän tahansa, ei yleensä johda mihinkään pysyvään elämäntapaan. Usein sanotaan, että hiilihydraattien vähentäminen on sosiaalisesti hankalaa, mutta kuka käskee olla niin tiukka, ettei halutessaan voi ottaa kakkua synttäreillä? Hyvinvoinnin kannalta arki ratkaisee, ei yksittäiset juhlat – kuten on aina aiemmin muistettu painottaa. 

Jos asiantuntijat ohjaisivat hiilihydraattitietoisia kuten vaikka kasvissyöjiä, kunnioittaen heidän arvojaan ja elämäntapaansa ja huolehtisi vain oikeasti terveyden kannalta merkittävistä asioista, pääsisimme varmasti hiukan paremmalle keskustelutasolle. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta voi saada riittävästi kuituja ja ravintoaineita ja toisaalta moni kansalainen joka harppaa (syö runsaasti hiilareita) syö niin epäterveellisesti että positiivista asiaa on vaikea löytää. Ohjaustilanteessa voidaan katsoa asiaa yksilöllisesti, ja toivon ettei kukaan asiantuntija enää heti ovelta tyrmäisi asiakkaan valintoja. 

Näen hiilihydraattien vähentämisessä monia hyviä puolia ja koska moni syö jo (liiankin) vähärasvaisesti, usein hiilareiden vähentäminen on ainoa mahdollisuus saada paino alas. Jos sinusta tuntuu, että haluat kokeilla hiilihydraattien vähentämistä, tee muutos maltilla ja ajattelemalla asiaa hiukan laajemmin.

Tässä minun vinkkini hiilareiden tuunaamiseen:
  • Jätä ensin höttöhiilarit vähemmälle. Vähennä tai luovu lähes kokonaan sokerista ja puhdistetusta viljasta. Rautalangasta väännettynäsi: älä syö makeisia, suklaata, kakkuja, keksejä limuja, mehuja, valkoista riisiä, pastaa, perunaa, vaaleaa (tai vaaleahkoa) leipää tai muita leivonnaisia.
  • Mieti, paljonko syöt täysjyväviljatuotteita? Syötkö paljon ruisleipää? Korvaatko lounaan tai päivällisen leivillä? Liika on liikaa, oli miten vaan täysjyvää. 
  • Vähennä leipää ja pyri syömään kaksi ns. kunnon ruokaa, mutta ei leipää näillä aterioille. Jokaisella aterialla kasviksia tai marjoja, lounaalla ja päivällisille kasviksia ainakin puolet tai reilummin lautaselta.
  • Valkoisen riisin, pasta ja perunan (erityisesti muusit, ranskikset) voi hyvällä mielellä jättää pois. Täysjyväistä viljaakin vain korkeintaan kourallinen tai pari per ateria, siis kypsää oman kouran verran. Sen on paljon vähemmän kuin ravintolan pasta-annos. 
  • Hedelmissä on sokeria – hedelmäsokeria – melko runsaasti, esim. ratkaisu ei ole syödä rasia viinirypäleitä ruisleivän sijaan. Itse suosittelen mieluummin marjoja  – ja hedelmiä kohtuudella.
  • Valmista ruokaa ja  keskity syömiseen, miltä ruoka maistuu ja milloin olet oikeasti nälkäinen ja kylläinen. Nauti ruuasta ja syömisestä.
  • Kuulostele omaa oloasi: miten vatsa toimii, oletko virkeä ja laskeeko paino (jos siis on ylipainoa)? Opettele tuntemaan, mikä määrä hiilihydraatteja sopii sinulle? 
  • Jos haluat jättää täysjyväviljatuotteetkin kokonaan pois, viimeistään siinä vaiheessa (mielummin jo aiemmin) lisää ruokavalioosi siemeniä, pähkinöitä ja palkokasveja. Saat niistä kuituja vauhdittamaan vatsantoimintaan (jos siis tarvetta) ja hyviä rasvahappoja monia vitamiineja ja kivennäisaineita paikkaamaan täysjyväviljan puuttumisen ruokavaliosta.
  • Jos tavoitteena on painonlasku, et voi korvata kaikkia hiilihydraatteja rasvalla (tai edes proteiinilla) tai voit, mutta paino ei välttämättä laske. Tässäkin suosittelen malttia, rasvaa tulee varmasti jonkin verran enemmän mutta voilla tai edes sillä öljyllä läträäminen ei yleensä ole toimiva ratkaisu painonhallinnan kannalta (ellet sitten todella ketokarppaa ja se on sitten kokonaan oma juttunsa)
  • Jos lisäät merkittävästi maito- ja muun eläinrasvan käyttöä, suosittelen mittauttamaan säännöllisesti kolesteroli ja triglyseridiarvot verestä. 
  • Jos ruis ja vehnä aiheuttavat sinulle vatsaoireita, kokeile kauraa, tattaria, hirssiä, quinoaa ja amarattia. 





Liian usein kuulen myös sankaritarinoita: ”Ennen söin 12 palaa leipää päivässä ja lounaalla ison läjän pastaan, olin aina väsynyt, pieretti ja vyö ei meinannut riittää. Nyt kun syön kasviksia lihaa tai kalaa lounaalla ja turkkilaista jogurttia ja marjoja aamulla ja illalla, on virtaa kuin pienessä kylässä ja rippipuku mahtuu jälleen päällle.” Näiden kahden suunnan välillä on se kuuluisa kohtuus ja kultainen keskitie. Kannattaisiko sitä kokeilla ennen kuin mennään äärilaidasta toiseen? Suositellen.