Katsoin alkuviikolla Ruoka-yhtymä – Food Inc. ohjelman. Yleensä en jaksa innostua amerikkalaisista dokumenteista, joissa usein haetaan kauhistelua ja ne lähentelevät sosiaalipornoa. Tämä dokumentti liimasi minut istumaan sohvalle ja kommentoimaan miehelle ääneen asioita. Ohjelmassa käsiteltiin amerikkalaista ruokateollisuutta, eläinten kohtelua ja miten politiikalla ohjataan ruuan tuotantoa. Arkipäivää lienee Jenkeissä se, että hampurilaisaterian saa dollarilla, kun nippu parsakaalia maksaa lähes 1,5 dollaria. Vähävaraisilla ei ole varaa syödä terveellisesti. Toisaalta ruokamyrkytykset ovat ilmeisesti yleisempiä kuin Suomessa, ja elintarvikevalvonta on käsittämättömän huonoa. Tuntuu mahdottomalta ymmärtää, ettei viranomaisilla ole mahdollista rangaista tai jopa sulkea tehdasta, jonka tuotteet aiheuttavat toistuvasti ruokamyrkytyksiä. Olen aina ollut melko luottavainen suomalaiseen elintarviketeollisuuteen, mutta jäin kuitenkin miettimään dokumentin myötä, onko tämä suunta tulossa myös Suomeen? Valitettavan usein kuulen, että ruuan tulisi olla halpaa, nopeaa ja helpoa. Jos ostamme aina halvinta, piittaamatta siitä missä se on tuotettu tai millaiset olot ovat eläimillä ja työntekijöillä. Ollaanko jossain kohtaa tilanteessa, jossa maatilat ovat vain ruuantuottamislaitoksia, joissa eläimillä (tai työntekijöillä) ei ole mitään arvoa. Voimmeko ajautua tilanteeseen, jossa ”oikea ruoka” on niin kallista, että on ”pakko” syödä mihin on varaa, vaikka se olisi terveyden ja eettisten arvojen vastaista? Haluaisin ajatella, että ei tietenkään. Suomessa on hyvä lainsäädäntö, ihmiset arvostavat kotimaisuutta ja olemme kuitenkin vielä lähellä luontoa. Kauhukuva Ruoka yhtymän kaltaisesta todellisuudesta piirtyy kyllä mieleeni yhä useammin.
Mietin, mitä minä voin tehdä? Omalta osaltani yritän kannustaa ihmisiä arvostamaan ruokaa ja hyvinvointia niin paljon, että ovat valmiita laittamaan aikaa ja ehkä myös hiukan enemmän rahaa turvalliseen ja terveelliseen ruokaan. Jos ostamme hyvää ruokaa, sitä on saatavilla myös jatkossa. Itse olen jo pitkään miettinyt omia valintoja. Olen hiukan laiska kuluttaja, ostan luomua, jos sitä on saatavilla, mutta samaan kärryyn menee myös broileria ja muuta joka ei taatusti ole eettisesti laadukasta. Jo ennen ohjelmaa, olin liittynyt ruokapiiriin, jossa kasvikset, jauhot, hiutaleet ja lihat ovat luomulaatua ja tulevat melko läheltä. Tämä tuntuu itsestäni hyvältä, kun tiedän missä ruokani kasvaa. Kotona voikin tehdä valintoja, mutta ravintoloissa ja muualla syödessä on tyydyttävä siihen mitä saa – vai onko? Voisimmeko vaikuttaa myös siihen, että ravintoloissa saisi kotimaista lihaa ja enemmän luomutuotteita? Toki kalliissa ravintoloissa näin onkin, mutta entä ketjupaikoissa? Aika epäilevä olen. Olimme lasten kanssa viime viikonloppuna Legolandiassa ja siellä ainakin ruoka oli niin ala-arvoista (ja kallista), että tuli paha mieli. Tämä on toki yleistä myös kotimaan lapsituristipaikoissa, mutta jotenkin sen aina unohtaa, kun ei vähään aikaan törmää.
Tiedän, ettei kaikilla ole varaa ostaa luomua ja lähiruokaa. Mutta jos jokainen tekisi sen verran kuin omassa arjessa pystyy, eikö vaikutus olisi merkittävä? Olisiko aika opetella tekemään ruokaa Martta- meiningillä kotimaisista, halvoista raaka-aineista? Juureksia, kaalia ja sipuleita on saatavilla ympärivuoden halvalla. Halvemmat ruhonosat hautuvat padassa ihanaksi ateriaksi. Kasvispäivä kerran tai pari viikossa keventää kukkaroakin vähemmän ja on ekologisesti hyvä juttu. Vaikka itsekin puhun proteiinin puolesta, voisimme kuitenkin miettiä mikä on riittävä määrä ja muistaa, että myös maitotaloustuotteista, kananmunista, pähkinöistä ja kalasta saa hyvää proteiinia.
Haluan syödä hyvää ruokaa myös mummonakin ja taitaa olla aika tehdä sellaisia ostopäätöksiä, että se on ylipäätään mahdollista. En ole tässä mikään asiantuntija, mutta teen osaltani sen minkä ymmärrän tehdä ja toivon, että moni muukin tekee niin. Jos näit ohjelman. mitä ajatuksia ja oivalluksia se sinussa herätti? Entä teetkö kaupassa valintoja ajatellen luontoa, eläimiä ja tuotantoketjua? Mitä kokemuksia sinulla Maarit, kolleega rapakon takaa on aiheesta?
 |
| Tämä kuva ei varmaan herätä ruokahalua, mutta toisaalta eikö meidän pitäsi uskaltaa katsoa, mistä ruokamme tulee |
