Ilmeisesti on todella ollut liian pitkä väli kirjoittamisessa, sillä olin ajatellut kirjoitaa, miten vaikeaa elämäntapojen muuttaminen on, jos uskoo omia ajatuksia. Mutta kas siitähän minä viimeksi kirjoitin. Täytyy sanoa, että teema on jatkuvasti esillä vastaanotolla ja siksi se tuntuu minulle niin tärkeältä. Halu muutokselle yleensä on, mutta alun jälkeen, tuntuu, että vanhat ajatusmallit ottavat vallan ja muutos onkin hankalaa. Vältämättä muutokselle ei ole mitään näkyvää estettä, eivätkä muutettavat asiat ole erityisen hankalia tai vastemielisiä, mutta mieli vaan tarjoilee hanakasti vanhoja toimitamalleja ja mielitekoja tuntuu vaikealta vastustaa. Viime postauksen harjoitukset ovat toimivia, mutta niitä pitää tehdä säännöllisesti, muuten ei tapahdu aivotasolla pysyvää muutosta.
Jos kaipaat lisää vakuuttelua tietoisuustaitojen vakutuksista, suosittelen katsomaan ohjelman Dokumenttiprojekti: Vapaa mieli. Se on nähtävissä Yle Arenassa vielä muutaman viikon ajan.
Seuraan monenlaisia ravitsemuskeskusteluja somessa ja tuntuu, että usein argumentointi jää tasolle, jossa jokainen puolustaa omaa tapaansa syödä ja yritetään viimeiseen asti perustella OMAN ruokavalion paremmutta ja kääntää vastapuolen mieli. Esimerkiksi kun paleodieetin noudattaja kertoo, että hänestä on ihan helppoa olla syömättä viljaa ja maitotuotteita ja lomallakin se onnistuu. Sitä on kuulijan/lukijan kuitenkin vaikea hyväksyä: ”Miten niin on helppoa? Entä kun menet lomalle italialaiseen pikkukylään, mitä sitten teet, kun mamma laittaaa pastaa nenän eteen? MINÄ ainakin haluan lomalla nauttia paikallisista herkuista.” Paleolainen kertoo, että valitsee lomapaikkansa siten, että voi toteuttaa omaa tapaansa, ja ettei hän kaipaa lomalta muuta kuin oleilua ja helppoa ruokavalion toteuttamista. Vastapuoli ei mitenkään voi ymmärtää sellaista tapaa lomailla: ”Mitä järkeää on maata jossain turistirysässä, kun voi tutustua uusiin kulttuureihin ja tehdä kulinaristinen matka?” Minusta on hämmästyttävää, miten vähän ymmärrämme toisiamme ja sitä, että valintamme niin ruuan kuin muun elämän suhteen ovat arvomaailmaltaan hyvin erilaiset. Toiselle ruoka on tankkausta ja toiselle jotain muuta. Yksi lomailee Rodoksella ja tilaa suomeksi lihapullia ja toinen reppureisaillee ja saa kiksit siitä, kun saa syödä heinäsirkkoja paikallisten kanssa, ilman yhteistä kieltä. Oma tapa syödä ja elää ei todellakaan sovi kaikille, ja jotenkin tuntuu oudolta, eikä yrittää käännyttää kaikkia samaan malliin. Helpoin ruokavalio itselle on nykyinen tapa syödä, jos se on jatkunut vähintäänkin pari vuotta. Muutos vaatii aina aktiivista toimintaa arjessa, valinnoissa ja ajattelussa, eikä se koskaan ole täysin kitkatonta. Mutta jos on syönyt tietyllä tavalla vuosia, ei se ole hankalaa ollenkaan, itseasiassa ihan helppoa. Kasvissyöjän on ihan helppo jättää liha pois ruokavaliosta, eikä hänen loma mene pilalla jos ei pääse osallistumaan Espanjassa sikajuhlille. Paleodieettiläiselle on ihan miellyttävää jättää mamman pasta väliin, eikä hän koe, että loma olisi huonompi. IBS-oireinen oppii nauttimaan itselleen sopivista ruuista, eikä ruisleivästä, valkosipuolista, omenoista ja herneistä luopuminen lopulta vähennä elämänlaatua tai ruuan maittavuutta.
Kun ohjaan asiakkaita, joskus heille vaikeita muutoksia on ateriarytmin muuttaminen tai ihan vaan kasviksien lisääminen. Jos aiemmin on syönnyt milloin sattuu ja kasviksisina on ollut lähinnä maustekurkut ja etikkapunajuuret, voi olla iso juttu syödä päivittäin hedelmä ja aterialla tomaattia ja kurkkua. Minulle itselleni nämä asiat ovat ihan automaattisia ja helppoja, mutten voi kuitenkaan olettaa, että asiakas ottaisi muutoksen heti omakseen. Tarvitaan motivaatio ja syy muutokseen, sekä vahva ymmärrys siitä, että pysyvän muutoksen saavuttamiseen menee useampi vuosi. Kun pari vuotta on syönyt säännöllisesti ja kasviksia paljon, saattaa itsekin ihmetellä, miten ihmeessä joskus toiminut toisin ja mikä siinä muutoksessa olikaan niin vaikeaa.
Jos koet, että tapasi syödä on sinulle hyvä, eikä mitään tarvetta muutokselle ole, jatka ihmeessä elämääsi kuten ennen. Mutta ethän ajattele, että sinun tapasi syödä sopisi kaikkien muidenkin arvoihin ja tavoitteisiin? Jos sen sijaan koet tarvetta muutokselle, tee muutoksia ja muistuttele itsellesi matkan varrella, että pysyvä muutos kehittyy hitaasti ja yleensä menee muutama vuosi ennenkuin todellinen rutiini ja tottuminen syntyy. Jatkuva muiden syömisen arvostelu tai arviointi on minusta käsittämätöntä ja toivoisin todella ruokarauhan, on tapa syödä, mikä tahansa. Maailma olisi parempi paikka, jos keskittyisimme vähemmän muiden moittimiseen ja enemmän oman hyvinvoinnin lisäämiseen ja suhtautuisimme toisiimme myötätuntoisemmin ja edes yrittäisimme ymmärtää toisen arvomaailmaa, tapaa elää ja syödä. Vai kuivitteletteko oikeasti, että vastapuolen mieli muuttuu, jos jatkamme jankkausta? Vegaani ryhtyy lihanpurijaksi, paleo palaa ruisleivän pariin ja ravitsemusterapeutti luopuu kokonaan maitotaloustuotteista ja täysjyväviljasta. Mahtava ajatus – mutta on vaarallista alkaa uskoa omia ajatuksiaan, jotka eivät ole totta 🙂
