Amerikkalaiset ovat saaneet uuden ravitsemussuosituksen, ruokapyramidi on muuttunut lautaseksi. MyPlate tavoittelee viestinnällä yksikertaisuutta ja että sen avulla voisi tehdä terveellisiä valintoja omalle ruokalautaselle.
Aihe on luonnollisesti kirvoittanut keskustelua ja ajattelua ravitsemusasiantuntijoissa ja – vaikuttajissa, Ravitsemusuutiset blogissa Janne ja omassaan Varpu Tavi ovat jo ehtineet kommentoida uutta mallia.
Ensisilmäyksellä ihmetyttää, miksi lautasmallissa ei ole lainkaan rasvaa? Rasva on kuitenkin välttämätön ravintoaine. MyPlate -mallissa jää mielikuva, ettei rasvalla ole merkitystä terveydelle tai hyvinvoinnille. Ikäänkuin olisi sama, miten paljon tai vähän rasvaa syö, saati että olisi väliä, missä muodossa ja mistä lähteestä rasva tulee. Amerikkalaiset varmasti saavat keskimäärin määrällisesti rasvaa ihan riittävästi, mutta mikäli olen lukenyt läksyni oikein, laatu ei aina ole ihan kohdallaan. Lisäksi luulen, että jenkeissä on sama ilmiö kuin Suomessa, että osa porukasta on niin terveystietoista, että syövät aivan liian vähän rasvaa ja tämä on omiaan lisäämään rasvakammoa entisestään.
Toinen hassu asia on se, että muuten puhutaan ruuasta, mutta sitten on proteiinit. Viimeksi muutama päivä sitten keskustelin erään koulutetun, tiedostavan ihmisen kanssa, jolla ei ollut hajuakaan, mitkä elintarvikkeet ovat hyviä proteiiinin lähteitä. Mitenhän on perusamerikkalaisen laita? Proteiinit ovat kuitenkin tärkeä ravintoaineryhmä, jonka riittävä saanti on paitsi painonhallinnan, mutta myös luuston ja lihasten, (= vaikutukset varsinkin ikääntymisen myötyä toiminta kykyyn on merkittävä) kunnon kannalta tärkeää. Tuntuukin oudolta, ettei tätä ravintoaineryhmää ole aukikirjoitettu: lihaksi, kalaksi, kananmunaksi, juustoksi ja palkokasveiksi.
Jos tavoitteena on todella korvata ruokapyramidi, en ole ihan varma, toimiiko lautanen tässä hyvänä mallina. Itsekin jäin ensin miettimään, että ohjaako tämä koko ruokavalion kokoamiseen vai sovelletaanko vain pääateriolle. Omassa työssä törmään jatkuvasti siihen, ettei ainakaan meidän suomalaisten lautasmallia osata soveltaa edes keitto-, pata-, tai salaattiaterioihin, saati sitten välipalatyyppiseen syömiseen. Ruokailu on yhä enemmän välipalatyyppistä, ja ns. pääateriota syödään usein vain kerran päivässä. Lounaalla syödään lautasmallin mukaan, mutta muuten sitten malli ei käy mielessä. Minusta olisi hyvä luoda malli jota olisi helppo soveltaa myös välipala- ja leipäateroilla. Vaikka toiveena ja tavoitteena olisikin, että syödäään kaksi ns. kunnon ateriaa, on varmaan viisasta olla realisti.
Minua on jo pitkään mietityttänyt, että voidaanko ylipäätään laatia yhdet suositukset koko kansalle (maailmalle?). Me kun olemme niin kovin yksilöllisiä ja tuskin on olemassa keskivertoihmistä. Tavoiteet syömiselle on erilaiset ja jo liikunnan määrä ja mahdollinen ylipaino vaikuttaa, miten ruokalautanen koostetaan. Suomessa ravitsemussuositukset on tarkoitettu lähinnä joukkoruokailuun ja vain soveltaen yksilölle. Haastavaa onkin yrittää muokata monimutkainen, hyvin yksilöllinen asia yksinkertaiseen, kaikille soveltuvaan muotoon. Liian usein suosituksia yritetään sovelletaan suoraan yksilöön, eikä yksilöllisiä eroja oteta huomioon riittävästi.
Entä, voisiko suosituksia olla monia: omansa ylipainoisille, paljon liikkuville, keski-ikäisille ja nuorille aikuisille? Ja tietenkin suositus kasvissyöjille, lähi- ja ekologistaruokavaliota noudattaville ja hiilihydraattitietoisille. Lisäksi tarvittaisiin lisäohjeet allergisille, keliaakikoille ja muuten vaan ruokarajoitteisille. Siinä olisi sitten monta kattausta ja lautasta, joista voisi valita.
