On mielenkiintoista seurata, miten blogiani luetaan. Ehkä yllättäen yhtenä kiinnostavimpana juttuna on ollut Epäonnistunut lihavuusleikkaus. Näen tilastoista, että sivulleni on ajauduttu Googlen kautta, hakusanoina on ollut mm. lihavuusleikkaus tai epäonnistunut lihavuusleikkaus. Epäonnistuneista lihavuusleikkauksista ei juurikaan kirjoiteta, ehkä siksi minun sivuni nousee esiin myös Googele-haulla. Toisaalta varmaan raflaava otsikko houkuttaa lukemaan, ehkä joku ajattele minun kertovan paljastuksia tai peräti kauhutarinoita. Niin tai näin, lihavuusleikkauksien ravitsemushoidosta puhutaan melko vähän julkisuudessa – ainakin ammattilaistasolla. Hoitokäytännöt ovat vielä aika hajanaisia eikä yhtenäistä ravitsemushoitolinjaa ole. Suomessakin on erilaisia suosituksia ruokailusta lihavuusleikkauksen jälkeen ja keskustelupalstoilta voi lukea, että ohjaus ei ole aina ollut kovinkaan laadukasta.
Itse olin vuoden vaihteeseen asti tiiviisti mukana Terveystalon lihavuusleikkaustiimissä . Koordinoin toimintaa ja annoin ravitsemusohjausta. Sain vaikutettua siihen, että Terveystalossa annetaan varmasti lähes eniten ravitsemusohjausta kuin missään muualla. Pääkirurgi tulee Norjasta ja samoin tiimin koulutus ja toimintamalli. Ravitsemusneuvonnassa ohjeet perustuvat norjalaisten pitkään kokemukseen ja heidän ammattitaitoonsa. Työ lihavuusleikattujen kanssa on erittäin palkitsevaa ja mielenkiintoista. Onneksi edelleen saan olla hiukan mukana, vaikka päävastuun olen jo ymmärtänyt antaa muille 🙂
Lihavuusleikkauksia on erityyppisiä, minulla on kokemusta lähinnä gastic by pass – leikkaustyypistä, jossa vatsalaukku käytännössä poistetaan ja osa ohutsuolesta ohitetaan. Tämän jälkeen ruokavalion muututtava merkittävästi, jotta saadaan riittävästi ravintoa ja toisaalta jotta saadaan kaikki hyöty (pysyvä laihtuminen) leikkauksesta.
Lihavuusleikkauksen jälkeen ruokavalio tulee muuttaa pysyvästi. Tärkeintä on syödä säännöllisesti ja pieniä aterioita. Suuria annoksia ei tosin pystykään syömään. Annoskoko vaihtelee 1-3 dl ja aterioita tulee päivässä 6-8. Juominen tapahtuu yleensä aterioiden välillä. Koska ruokamäärät ovat pieniä, tulee huolehtia riittävästä ravintoaineiden saannista. Vitamiini- ja kivennäisainelisä onkin loppuelämän hoito, samoin kuin B12 vitamiinipistos. Riittävä proteiinin saanti on ruokavalion kulmakivi eli kalaa, kanaa, lihaa, kanamunaa tai maitotaloustuotteita käytännössä lähes joka aterialla. Proteiinin tarve on pysyy leikkauksen jälkeenkin ennallaan, joten ruokailu on varsikin alussa hyvin proteiinipainotteista. Lisäksi hiukan kasviksia ja rasvaa. Rasvan saanti jää monella niukaksi, he kun ovat tottuneet syömään ennen leikkausta vähärasvaisesti. Rasva lisäämisestä puhutaan varmaan 80 % :n kanssa ensimmäisellä seurantakäynnillä. Jos proteiinia ja/tai rasvaa ei tule tarpeeksi, usein se näkyy myös siinä, ettei paino laskekaan niin vauhdikkaasti tai lasku saattaa jopa pysähtyä. On myös tärkeää, että energiaa tulee kohtuullisesti eikä liian vähän. Hyvä taso on 1200 -1500 kcal, mutta 1000 kcal on ehdoton takaraja. Liian niukka energian saanti näkyy myös painon laskun hidastumisena.
Gastric by pass leikkauksen jälkeen sokerinsieto ja mieliteot katoavat todella tehokkaasti. Myös muiden hiilihydraattien syöminen vähenee ja monen ei esimerkiksi tee mieli ollenkaan leipää. Sokeri ja nopeat hiilihydraatit aiheuttavat monelle huonon olon, eikä niitä luonnollisesti senkään takia tee mieli. Hiilihydraattien määrä jää väkisin pieneksi, kun pyrkii syömään riittävästi proteiinia ja rasvaa sekä edes jonkin verran kasviksia. Toki aamupuurot tai leivät kuuluvat monen ruokavalioon ja jonkin verran myös aterioilla riisiä, perunaa tai pastaa. Kuidun saanti on kuitenkin melko niukkaa. Olenkin miettinyt, että miten tähän niukkaan hiilihydraattien ja kuidun saantiin tulisi suhtautua. Toisaalta kun suurimmalla osalla vatsa toimii hyvin, niin en ole ottanut siitä suurta murhetta. Kuiduista kuitenkin meuhkataan aika paljon, onko kukaan tutkinut onko lihavuusleikatuilla suurentunut riski sairastua vaikka suolistosyöpiin? Yleisesti ainakin syöpäriski pienenee merkittävästi leikkauksen jälkeen. Verensokeritkin leikatuilla palaavat normaalitasoille lähes 80%:sti, siihen ainakaan kuiduilla ole vaikutusta.
Kokemukseni mukaan lihavuusleikatun ruokavalio on yleensä vähähiilihydraattista ja melko niukkakuituista, vaikka hiilihydraattien laatu on hyvää. Ruokavaliossa on hyvin vähän sokeria ja suhteessa paljon proteiinia (muttei kuitenkaan määrällisesti). Energian saanti on myös niukkaa (noin 1000-1600 kcal). Jos ajatellaan sitten yleisiä suosituksia, ei tälläistä ruokavaliota saa virallinen asiantuntija ohjata, jos ei ole leikattu. Tutkimus ja käytäntö osoittavat, lihavuusleikkaus ja sitä seuraava laihtuminen tuo merkittäviä terveyshyötyjä. Vaikka lihavuusleikkauksia on tutkittu melko paljon, en ole törmännyt tutkimukseen, jossa selvitettäisiin leikattujen ruokavaliota vuosien jälkeen. Eroavatko ne kovasti toisistaan, ja miten ruokavalio koostuu ja onko ruokavaliolla yhteyttä lopulliseen laihtumistulokseen?
Koen työssäni jonkinlaista ristiriitaa ohjausperusteiden valinnassa. Leikattujen neuvonnassa lähtökohta on riittävä ravintoaineiden saanti ja toisaalta vahvasti heidän kokemukset (leipää ei voi syödä kun tulee heikko-olo jne.). Heidän kohdalla ei olla huolissaan kuitujen määrällisestä saannista. Mutta lihavuusleikatuilla on kuitenkin suurin osa suolesta jäljellä, joten minun pieneen päähäni ei mahdu, miten heidän kohdalla kuidut ja hiilihydraatit ovat lähes sivuutettu asia, vaikka valtaväestölle niitä painotetaan. On siis eettisesti oikein ohjata lihavuusleikattua vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, mutta jos uskallan neuvoa näin ei-leikatuille, toimin vastoin ammattikuntani pyhiä periaatteita. Vaikka ruokavalion muutoksissa on toki kyse niin monesta muustakin asiasta, voisin kuitenkin kuvitella, että joku leikkausjonossa voisi hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja saattaisi pystyä muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi, jos saisi kunnon ohjausta ja riittävän pitkää seurantaa (leikkauksen hinnalla saisi aika monta yksilö- saati ryhmäohjausta).
Minä kuulisin mielelläni kollegoiden ja muiden viisaiden ihmisten ajatuksia tästä aiheesta, miten te olette ratkaisseet asian ja pitäisikö oikeasti olla huolissaan? Olenko ainoa joka kokee tässä ristiriitaa ja tietämättömyyttä?
Tässä videossa on lihavuusleikatun ruokavalion esimerkkipäivä: