Joulun välipäivät ovat työn kannalta helppoja, lähinnä kirjallisia juttuja voi tehdä, mutta asiakkaskontakteja ei ole. Ikäänkuin tyyntä myrskyn edellä. Tammikuussa se sitten taas alkaa, vuoden paras elämäntapamuutossesonki. Minusta tämä toisaalta käsittämätöntä ja toisaalta aika hassua. Tähän kausiajatteluun tarttuu myös media. Oma kirjanikin ilmestyy tammikuussa, toinen vaihtoehto olisi ollut syksyllä. Kun tavoiteena on myydä kirjaa, on tärkeää ottaa varman päälle. Mutta siitä huolimatta minua ärsyttää, että ajattelemme, että jokin aika on toista parempi miettiä omaa hyvinvointiaan. Tottuuden tiedämme me kaikki, jos painoa pitää pudottaa on edessä myös ne haastavammat ajat (kaikki ne loput 9 kk vuodesta) ja jos on painonhallitsija, joutuu edes vähän tarkkailemaan pitkin vuotta. Nukkua ei voi varastoon, eikä vuoden liikuntaa voi suorittaa kuukaudessa. Vaikka me tiedämme tämän, silti on ehkä mukava ajatella, että hyvinvoinnin ylläpito tai sen edistäminen olisi projekti, joka alkaa tammi-, touko- tai elokuussa ja päättyy – niin no – joillakin jo viikon kuluttua, monilla jo ennen seuraavaa kuuta. Tämä vuodesta toiseen toistuva kierto ja siitä seuraava jatkuva huono-omatunto tai epäonnistumisen tunne, vie elämänlaatua ja -iloa. Vai pitäisikö vain hyväksyä, että tässä projektielämässä ja kvartaalitaloudessa on mahdotonta ajatella pidemmälle ja kaikella on deadlinensa?

Uudessa kirjassani Keventäjä hallitsee syömistä yritän hiukan innostaa lukijoita ajatukseen syömisen hallinnasta, ikuisen laihduttamisen lopettamisesta ja oivalluksesta löytää itselle sopiva tapa syödä ja edistää omaa hyvinvointia. Voisimme unohtaa tiukat rajat, projektit ja miettiä, mikä paino on minulle hyvä ja missä kunnossa kehoni jaksaa toimia ja tehdä niitä asioita, joita pääkoppa tahtoo. Kirjani ei ole mitenkään syvääluotaava teos,vaan pikemminkin työkirjamainen opus, jonka toivon todella innostavan miettimään omaa elämää vähän laajemmin kuin vaa’an tasolla.

Laihduttamisen ja kituuttamisen sijaan, kannustan siis ensivuonna pohtimaan omaa hyvinvointia laajemmin, ja miettimään, mitä elämältä tahtoo ja miten voisi vaikuttaa omaan oloon. Unohdettaisiin selitykset ja mietittäisiin, mihin voin vaikuttaa ja mitkä asiat on vain hyväksyttävä. Motivaatio lähtee omista arvoista ja siitä että tykkää itsestään.

Vuosi 2010 on ollut mielenkiintoista ravitsemusksen saralla. Toivon, että keskustelu ravitsemuksesta jatkuu vilkkaana vielä 2011 ja uskallamme edelleen puhua asioista ja nähdä kokonaisuuksia, sekä nostaa esille muitakin teemoja kuin rasvat ja hiilarit. Tässä kohtaa haluan kiittää Reijoa ja Jannea heidän loistavasta työstä viedä ravitsemusviestintää uudelle tasolle.

Kiitos myös teille lukijat ja erityisen iloinen olen kommenteista ja keskusteluista, joita on käyty verkossa ja livenä. Ne kannustavat minua löytämään aikaa kirjoittamiseen ensi vuonnakin.