Olen mielestäni aina syönyt melko vähälisäaineisesti. Nyt tämän mediakeskustelun myötä, olen tutkaillut, lähinnä mielenkiinnosta, pakkauksia tarkemmin. Tänään olin erityisen tiedostavana kaupassa. Tutkailin kaikkia paketteja, mitä ostoskärryyn latasin. Valiovalinnassa, työpaikkani henkilöstökaupassa, pääsin aika vähillä lisäaineilla: juustossa oli E509, Luomu jogurtissa sakeuttamisaineena pektiini ja tärkkelys sekä luontaista aromia. Tällä kertaa en ostanut lapsille heidän lempiviiliään enkä normijogurttia, niissä olisi sitten ollut enemmän lisäaineita.
Loput ruuasta ostin Prismasta, ja leikkelehyllyllä pysähdyin tutkailemaan tarkemmin. Kokemuksesta tiedän, että Vatajan kinkuista löytyy lisäaineeton vaihtoehto. Löysinkin paketin, mutta eka ajattelin, että onkohan tää pilalla kun on niin harmaata :). Onneksi nopeasti blondi muisti, että näinhän se on, jos ei lisätä nitriittejä. Vatajan kinkku pääsin ostoskärryyn, samoin kuin Korpelan saunapalvikinkku, joka olikin tutumman väristä, ja muutamat lisäaineet päälle.
Kauppakierros osoitti, että lähes kaikessa pakatussa ruuassa on jonkin verran säilöntäaineita, vaikka minä osta ns. laadukkaampia tuotteita, joiden ravitsemuksellinen laatu on kunnossa, eivätkä ole perinteisessä mielessä pitkälle jalostettuja. Minä en säilöntäaineista pelkää, sillä esim. E509 on kalsiumkloridi, eikä se vaikuta lainkaan pelottavalta, päivän vastoin. Jos oikeasti haluaa välttää kokonaan lisäaineista, vaatisi se todella itsetehtyä ruokaa ja tarkkoja valintoja sekä isompaa kauppalaskua. Kun huudellaan täysin lisäaineettoman ruuan perään, olisi hyvä miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaisi ja olisimmeko valmiita siihen elämäntapamuutokseen, jota tämä toisi mukanaan? Ja toisaalta kaupassa on nytkin lisäaineettomia elintarvikkeita ja tuotteita, valintoja voi tehdä jo nyt. Tuskin palaamme 60-70-luvulle, jolloin eineshylly oli aika lyhyt ja pikkukaupassakin oli lihatiski, jossa myytiin jauhelihan lisäksi mm. kieltä (muistan vieläkin miltä se näytti lasin painautuneena). Mutta toisaalta valinnan mahdollisuus on minusta kohtuullinen ja mahdollisuus on ostaa lisäaineetonta ruokaa. Ne vaan pitää löytää sieltä muiden tuotteiden seasta ja se saattaa olla kokemattomalle haastavaa.
Yllättäen tässäkin kannatan kultaista keskitietä. Säilöntäaineet ovat usein hyvinkin tarpeellisia, ja tuttujakin kuten vaikka pektiini ja sitruunahappo. Sen sijaan monet keinotekoiset maku-, väri-, makeutusaineet ja aromivahventeet ovat aika turhia. Mutta niitä ei tullutkaan kannettua kotiin, ja niiden välttäminen ei vaadi kohtuutonta vaivaa.
Ai, niin tottakai minä katsoin myös, mitä muut ostivat ja täytyy sanoa, että ne limu-, vanukas-, sipsi-, lihapulla-, nakki-, siideri-, keksi-, karkkiläjät kertovat omaa tarinaa kansalaisen ruokavaliosta. Siinä ei lisäaineet juurikaan paina, vaan haasteet ovat ihan toisaalla.
Kuva www.pronutritionist.net
