Pari viikkoa sitten sain olla mukana järjestämässä Selätä säästöliekki – ota painon hallintaan -seminaaria, yhdessä huippuammattilaisen kanssa. Viikonloppu oli tiivis ja täynnä asiaa. Palaute erinomaista. Seminaarin parasta antia oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutustustua muihin ammattilaisiin.
Väitän olevani hyvin avoin, olen verkostoitunut yli ammattirajojen ja suhtaudun uteliaasti itselleni tuntemattomaan. Tai niin luulin. Sain itseni kiinni todella ennakkoluuloisesta ajattelusta ja käyttäytymisestä. Olen ihan avoimesti arvostellut fitnessmaailmaa, kehonmuokkaamista ja siihen liittyviä syömistä. Yliopistoajoista lähtien olen, pyörietelly silmiäni, kun tyypit syö eväitään, vaikka kesken luennon. Olen omilla luennoilla ivallisesti kertonut tarinoita ihmisistä, jotka syövät kanaa, riisiä ja parsakaalia kylmänä pakasterasiasta. En olen mitenkään ymmärtänyt toimintaa ja samalla olen nähnyt vain ongelmalliset puolet: syömishäiriöt, vääristyneen kehonkuvan ja ehdottomuuden. Olen yleistänyt, vetänyt mutkat suoraksi ja ajatellut, että kaikki ovat samanlaisia. Hävettää, että olen toiminut tavalla, josta muita arvostelen.
Oivalsin kuitenkin yllättäen, että olen kateellinen heille! Minäkin haluaisin syödä itselle sopivaa ruokaa riittävästi ja säännöllisesti. Tämän toteutumien ei ole todellakaan ole itsestään selvää. Työpäivä ei aina mene suunnitelmien mukaan ja vaikka lounaan syön aina, niin muuten päivän ateriat eivät aina mene kuten suunnitellaan. Lisäksi suolistoni on ärtyvää sorttia, mikä vaikeuttaa ulkona syömistä. Suunnittelen syömisiäni ja kuljeten aina mukana erilaisia hätävaravälipaloja: pähkinöitä, hedelmiä, kasviksia ja proteiinipatukoita. Mutta liian usein olen tilanteessa, että olen syönyt päivän aikana liian vähän, välipalapainotteisesti ja olo sen mukainen. Työni kautta tiedän, että moni muu on tismalleen samassa tilanteessa. Hyvä lounas ei pelasta päivää, jos muut ateriat kuitataan välipaloilla. Ohjaan asiakkaitani ottamaan mukaan enemmän ns. ruokaeväitä, välipalaeväiden sijaan. Ehdotan ottamaan ruokaa pakasterasioihin, ruokatermoksiin ja kuljettamaan mukana kylmäkalleja. En tiedä, miten asiakkaani toimivat todellisuudessa arjessan, mutta itselläni jää hyvin usein suunnitelma toteuttamatta. Ongelma on siinä, että haluan syödä ruokani lautaselta hyvässä seurassa. Ja minun on vaikea hyväksyä, ettei tämä aina toteudu ja silloin pakasterasiasta syöminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Voisin todella ottaa oppia fitnesstyypeistä ja personaltrainereista, jotka kuljettavat mukanaan itselle sopivaa ruokaa ja eivät häpeile syödä silloin kuin on aika, vaikka seminaari tai kokous venyy.
Säästöliekkiseminaari oli viikonlopun mittainen ja emme tarjonneet kunnon ruokaa, suklaata ja pähkinöitä kylläkin :). Osa osallistujista tiedusteli etukäteen jääkaappisäilytys- ja mikronkäyttömahdollisuudesta. Tullessaan paikalle he laittoivat eväänsä jääkaappiin ja osa sujautti kylmäkallen pakastimeen. Nämä henkilöt eivät olleet muutenravitsemusterapeutteja. Oli mullakin (kuten muillakin) toki eväitä: lounaan olin väkertänyt ihan ite ja sitten yksi rahkajogurtti sekä kirsikkatomaatteja. Viikonlopun työpäivät venyivät matkoineen noin 12 tuntisiksi. Evääni eivät riittäneet mitenkään, loppupäivästä alkoi energiat olla vähissä ja illlalla olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Kateellisena katsoin, kun jotkut lämmittelivat päivän toisen kunnollisen ruuan ennen kotiin lähtöä. Itse mietin lähinnä, että mitenhän jaksan kotiin asti.
Minua hävettää, että olen ajatellut, että pakasterasiasta syöminen säännöllisesti on jotenkin hölmön hommaa. Sehän on monessa tilanteessa erittäin viisasta ja suositeltavaa. Lupasin itselleni tämän seminaarin jälkeen, että harjoittelen tekemään parempia eväitä ja kannustan siihen myös asiakkaita enemmän. Lupaan myös jatkossa kertoa luennoilla, mistä tämän oivalluksen sain :).
Hyvät eväät tarvitsevat hyvät kuljetusvälineet:
Rasiassa kansi toimii ”kylmäkallena”
Termoksessa ruoka pysyy lämpimänä monta tuntia
