Viime vuonna sanoin jossain lehtijutussa, ettei ihan hirveesti kannata stressata lomakiloista, ne kun yleensä karisevat, kun loman jälkeen palataan normaaliin arkeen. Tämä tulkittiin joissain piireissä, että ravitsemusterapeutti kehottaa ryyppäämään ja mässäämään koko kesän ja lomalla kerätyt kilot karisevat, vaikkei tee mitään.

Tänä vuonna olen viisaampi ja asettelen sanani tarkemmin. Edelleen olen sitä mieltä, että hyvin monella lomalla tulleet muutamat kilot karisevat vähitelleen, kun palataan normaaliin arkeen, johon kuuluu säännöllisesti liikuntaa, järkevää syömistä ja riittävää nukkumista. Sitten perään se MUTTA -lause. Jos koko kuukauden (tai vähän päälle) vedät bissee, siiderii, limukkaa, valkkarii, skumppaa, makkaraa ja herkkuu sekä vastaat jokaisen jäätelökioskin huutoon, ihan varmasti painosi nousee sen verran, ettei ne läskit sula välttäämättä, kun palaat arkeen. Varsinkaan siinä tapauksessa, jos arkeesi ei kuuluu säännöllisesti liikuntaa, ruokavalio ei ole tervettä nähnytkään, et nuku riittävästi ja stressaat paljon. Kyllä, on paljon tilanteita, joissa lomakilot jäävät ihan pysyvästi. Ne pari kiloa vuodessa eivät sinäsä yleensä ole ongelma, mutta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua alkaa kasassa olla jo mukavat 10-20 kg.

Jos mieleesi nousee nyt ajatus, että mikä loma se on, jossei voi nauttia kaikista ihanista ruuista ja juomista? Tai että on ihan älytöntä lomalla pohtia tervellistä syömistä. Saatat olla ihan oikeassakin, kerrankos sitä lomalla ollaan. Kerrankos se on juhannus, joulu, pääsiäinen, synttäri, viikonloppu, keskiviikko, iltapäivä… Tottakai jokainen elää kuten tahtoo, mutta usein painoon kiinnitetään huomioita vasta kun sitä on kerääntynyt selkeästi liikaa. Muutama kilo vuodessa ei haittaa, kunnes vuodet vierivät ja jo haittaakin. Jälkikäteen ihmetelllään, mistä ne kilot ovat tulleet, kun arki on kuitenkin aika terveellistä? Jos lomakilot eivät ole syyskuussakaan vielä kadonneet, on varmasti syytä miettiä, miten tämä tilanteen korjaat. Minun ehdotus on, että myös lomalla voisi nauttia terveellisestä ruuasta ja liikunnasta, olla kohtuullinen ja tehdä valintoja harkiten ja muistaen, että elämää on vielä elokuussakin. Loman kynnyksellä voisi olla hyvä miettiä, mistä hyvä loma koostuu? Jos ruoka ja juoma on ykkösosassa, niin voisiko sitä työstää jotenkin? Voisko loma olla rentouttava ja mukava, vaikka tekisi valintoja ja nauttisi hyvinvointia edistävistä asioista? Miksi hyvinvointia edistävät asiat tuntuvat ikäviltä ja ikäänkuin rangaistukselta?

Vastaanotollani on usein tuoreita diabeetikoita. He saattavat olla hämmentyneitä, kun yllättäen tuli sokeritautidiagnoosi. Joskus sokerit ovat olleet koholla jo vuosia, mutta kun tästä kyselen, asiakkaat vastaavat hieman hämmillään, ettei se vaikuttanut mitenkään hälyttävältä. Onhan heitäkin, jotka eivät ole käyneet koskaa mittaamassa sokereita ja sitten 50-vuotistarkastuksessa jäädään kiinni. ”Terveenä menin lääkärin vastaanotolle ja sairaan tulin pois” saatetaan sanoa. Mikään oire ei ole herättänyt aiemmin miettimään, että joku olisi vialla: ei keskivartalolle kertynyt ylipaino, ei jaksamattomuus, ei uniongelmat, ei aterianjälkeinen väsymys, ei lisääntynyt mekeanhimo. Ihminen on siitä veikeä veikko, että osaamme selittää monet asiat itsellemme hyväksi: olen vain niin vanha, on työstressiä, eikä sitä kuulukkaan tässä iässä enää jaksaa. Kun emme tahdo kohdata asioita ja keksimme selityksiä. Kun sitten tosiasiat laitetaan pöytään, ne tulevatkin muka yllätyksenä, vaikka ne ovat olleet nähtävillä jo pitkään.

Painon pudottaminen pysyvästi ei usein ole helppoa, siksi kannattaa keskittyä normaalipainon ylläpitämiseen tai ainakin yrittää pitää paino nykyisessä. Lomakilot kannattaa siis joko ehkäistä tai karistaa mahdollisimman pian. Vaikkei pari ylikiloa haittaa, niistä kertyy helposti enemmän ja niiden karistaminen onkin jo sitten vaikeampi homma. Jokainen elää tietenkin kuten tahtoo, mutta sitten on otettava myös vastuu teoistaan. On ihan hulluutta laittaa pää pensaaseen ja kieltää tosiasioita. Jos annat painon nousta, saattaa olla, että sairastut ja sen ei pitäisi tulla yllätyksenä. Saattaa toki olla, että kuulutkin siihen porukkaan, jotka ovat lihavia ja terveitä. Heitä on muistaakseni 10% aikuisista lihavista. Uskallatko todella ottaa riskin? Voisko siitä lomasta kuitenkin nauttia ja samalla edistäisi kokonaisvaltaisesti hyvinvointia?