Tämän vuoden lopulla päättyi yksi pitkäaikainen ja urani kannalta merkittävä työ, kun MTV myi Keventäjät –toiminnan. Samalla minä päätin, että lähes 10 vuotta kestänyt keventäminen sai jäädä. Keventäjät aloitti huhtikuussa 2006. Pääsin silloin todella kovaan asiantuntijakaartiin: ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm, lääkäri Kirsi Pietiläinen, ruokatoimittaja Kati Nappa ja liikunta-asiantuntija Mikko (en muista sukunimeä, apua!). Myöhemmin porukka on hieman vaihtunut ja mukaan tulleet Sirpa Arvonen, Krista Kupariharju, Riikka Turku ja Timo Haikarainen.
Kukaan ei enää muista, miksi juuri minut valittiin Keventäjiin, mutta muistan puhelun Markus Leikolalta, jossa hän kertoi Keventäjistä hieman salamyhkäisesti ja kysyi kiinnostaisiko. Olin hoitovapaalla toisen lapsen jälkeen ja olin päättänyt, että tutkijan ura saa jäädä ja tarkoitus oli hypätä yrittäjäksi ja kokeilla kantavatko omat siivet. Tarjottu mahdollisuus tuntui samalla pelottavalta ja kiehtovalta. Onneksi mieheni on minua spontaanimpi, ilman hänen rohkaisua, olisin saattanut kieltäytyä.
Minulta kysyttiin työhaastattelussa Maikkarilla, miksi juuri minä olisin sopiva Keventäjien ravitsemusterapeutiksi. Vastasin rehellisesti, että koulutuksemme antaa valmiudet tehdä myös painonhallintatyötä, mutta käytännön kokemusta painonhallinnasta minulla oli hyvin vähän. Olin aiemmin pitänyt vastaanottoa lastenlääkäriasemalla ja ollut tutkijana D-vitamiinitutkimuksessa, mutten ollut juurikaan ohjannut laihduttajia. Sanoin lisäksi, että kuka muukin ravitsemusterapeutti hommaan pystyisi. Joku sanoisi, että mulla on jäänyt itsensä markkinointikurssi väliin :). Taisin haastattelussa kertoa lukihäiriöstänikin, vaikka etukäteen pyydetyn artikkelin perusteella he eivät olleet asiaa huomanneet. Oikoluvusta kuitenkin sovittiin ja minä uskalsin alkaa kirjoittaa.
En tiedä vaikuttiko rehellisyys vai mikä lopulta valintaani. Mutta muistelen, että haastattelu kuvattiin, joten varmaan osasin olla aidon lisäksi uskottava. Ammatillisesti olen kasvanut kovasti kymmenessä vuodessa. Ravitsemusasiantuntijan työtä oppii ennen kaikkea kohtaamalla ja kuuntelemalla asiakkaita ja ammattilaisia sekä ymmärtämällä, että koskaan ei tule valmiiksi ja mitä enemmän tietää, sitä enemmän ymmärtää, miten vähän tietää. Olen useaan otteeseen sanonut, että Keventäjät on vaikuttanut uraani merkittävästi, tiedän että sillä on ollut osuutensa moneen työhöni ja avannut mahdollisuuksia. Muiden asiantuntijoiden taustatuki auttoivat alkuvuosina ammattilaiseksi kasvamisessa. Myöhemmin erityisesti Sirpa Arvosen merkitys omalle uralle on ollut iso ja Sirpan lisäksi Kirsin Pietiläisen kanssa olen saanut tehdä tiiviimpää yhteistyötä. Keventäjissä opin myös kirjoittamaan artikkeleita, vaikka olin aina ajatellut, etten lukihäiriöisenä voi koskaan kirjoittaa innostavia ja kiinnostavia juttuja.
Suuri kiitos kuuluu myös Keventäjien tuottajille: Leenalle, Sarille, Liinalle, Tuulille ja muillekin Maikkarin henkilökunnalle. Vuosien varrella paljon hyviä kohtaamisia ja monta pakkaa, jossa olen saanut oppia uutta ja oivaltaa.
Keventäjät teki työstäni julkisesti näkyvän. Olihan Keventäjät ison mediatalon omistuksessa ja telkkarissa pyöri asiantuntijoiden kasvoilla mainoksia parhaaseen katseluaikaan. Lisäksi säännölliset vierailut Huomenta Suomessa tekivät naamasta tutun koko kansalle. Oli hämmentävää kuin itseä tituleerattiin Suomen parhaaksi asiantuntijaksi, kun juuri olin ollut ihan tavallinen ravitsemusterapeutti, joka mietti mitä isona tekisi. Kun naama ja nimi on julkisuudessa tuttuja, myös toimittajat lähestyivät ja halusivat kuulla mielipiteeni milloin mihinkin ravitsemus- tai painonhallinta-asiaan. Nopeasti minusta kouliintui lausuntoautomaatti ja opin toimimaan odotusten mukaan. Julkisuuden myötä, oli myös hyväksyttävä, etteivät kaikki ole minun kanssa samaa mieltä. Jälkikäteen olen kiitollinen, ettei 10 vuotta sitten ollut Facebookia tai Twitteriä, en tiedä miten nuoren ja kokemattoman ravitsemusterapeutin mieli olisi kestänyt. Silloin riitti, ettei mennyt lukemaan mitään keskustelufoorumia, jos halusi välttää ikävät kommentit ja haukkumiset. Tosin heti ensimmäisen aamutelkkarilähetyksen jälkeen oli puhelinvastaajassa viesti, jossa kerrottiin, miten väärässä minä olen ja miten väärässä paikassa olen koulutukseni saanut. Se hymyilytti jo silloin ja tavallaan samalla oivalsin, että näillä minun jorinoillani on väliä. Vuosien mittaan olen oppinut suodattamaan, mutta kyllä asiattomat ja perusteettomat kommentit edelleen tuntuvat. Tykkään keskustelusta eikä minun kanssa tarvitse olla samaa mieltä, mutta siinä kohtaa kun kommentit ovat täysin asiattomia, tulen surulliseksi. Rakastan älykästä keskustelua ja hyvää argumentaatiota, mutta sitä harvoin näkee tai kuulee siinä yhteydessä kun itseäni kohtaan on esitetty kritiikkiä.
Suorat aamutelkkarilähetykset olivat hyvä koulu ujolle tytölle, joka vielä yliopistossa pelkäsi kaikkia julkisia esiintymisiä, vaikka ne olisivat olleet ihan vaan opiskelukavereille. Kun heitetään suoraan kylmään veteen, sen jälkeen kaikki muu tuntuu ihan helpolta. Minun vahvuus on läsnäolontaito, kun toimittaja haastattelee, unohdan muiden ihmisten ja kameroiden olemassa olon. Silloin on helppoa olla vaikka suorassa TV-lähetyksessä. Opin myös että vaikka itsestäni tuntuu, että olen sanonut jotain hölmöä suorassa lähetyksessä, ei sitä kukaan huomaa, kaikki katsovat kuitenkin miltä näytän ja onko tukka hyvin ;). Maikkarin leima otsassani oli aika vahva ja vasta viime syksynä minut pyydettiin Ylen aamutelkkariin. Ehkä vain sattumaan, muttei välttämättä.
Keventäjien myötä ujosta ja epävarmasta nuoresta ravitsemusterapeutista on kasvanut hyvän ammatti-itsetunnon omaava, nöyrä, kohta keski-ikäinen ammattilainen.
Matka on ollut mahtava ja mielenkiintoinen, mutta kovin mielelläni päästän Keventäjistä jo irti. Toivotan kaikkea hyvää uusille omistajille ja uusille asiantuntijoille. Pitäkää Keventäjistä hyvää huolta, sen minulle tärkeä <3
Ps. Viihdytin itseäni katsomalla vanhoja aamutelkkarilähetyksiä. Ihan ensimmäistä en löytänyt, mutta vuodesta 2009 löytyy todellisia helmiä. Katso itse 🙂
