Yksi osa työtäni on olla mukana erilaisissa työhyvinvointi- ja terveystapahtumissa. Tälle viikolle niitä osui kaksi. Olen iloinen, että ravitsemusterapeutteja pyydetään melko usein mukaan ja minusta on kiva jutella ihmisten kanssa ja kuunnella heidän tarinoitaan. Haasteena on kuitenkin saada heräteltyä suomalaisia puhumaan ja siksi asiakkaita pitääkin välillä houkutella tarjoilulla, arvoinnoilla ja erilaisilla mittauksilla. Niinpä, usein pyydetäänkin esim. kehonkoostumusmittausta. Suhtaudun kehonkoostumusmittaukseen melko kriittisesti ja en ole lainkaan vaikuuttunut mittaukseen tarpeellisuudesta ja motivaatiota lisäävästä vaikutuksesta. Erityisesti yksittäiset mittukset ovat ongelmallisia ja toisaalta tulosten tulkintaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Mutta toisaalta tiedän, että mittauksella saamme enemmän huomioita ja ihmisiä ständille ja siksi tälläkin viikoilla ilmestyin paikalle TANITA -kehonkoostumusmittauslaite kainalossa, vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, ettei mittauksesta ole juurikaa hyötyä.
Ensimmäisenä päivänä jonossa seisoi naisia, joiden keski-ikä oli 60 paremmalla puolella. Moni näistä hyväkuntoisista, liikunnallisista mummuista kertoi ennen vaakaan astumista, että pitäisi kyllä laihduttaa. Vaikka olen tiennyt, että naiset eivät ole koskaan tyytyväisiä painoonsa, olin todella surullisesti yllättynyt siitä, miten moni reippaasti virallisen eläkeiän ylittänyt oli huolissaan painostaan ja ylipäätään kiinnostuneita kehonkoostumuksesta. Siitäkin huolimatta, että paino oli edelleen virallistenkin taulukoiden mukaan normaali tai hyvin lievästi ylipainoinen ja toimintakyky erinomainen. Koska minun tavoitteena on lisätä ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä mitata yksin painoa tai rasvaprosenttia, etsin mittaustuloksesta aina ensisijaisesti positiiviset puolet. Moni seniori ilahtuikin kovasti, kun sanoin, ettei näin kunnioitettavaan ikään päästessä olisi enää syytä laihduttaa, vaan ylläpitää hyvää lihaskuntoa. Eräs yli 70-vuotias rouva jäi erityisesti mieleen: hän kiitti minua kyynelsilmässä, kun kerroin, että hänellä oli todella hyvä lihasmassa ja vaikka hänen painoindeksi oli noin 30, ei ole mitään syytä laihduttaa (mitä hän itse oli ajatellut), vaan jatkaa samaan malliin liikunnallista arkea ja syödä hyvin.
Toisena päivänä naisten keski-ikä oli reippaasti matalampi ja mittaukseen tuli työssäkäyviä keski-ikäisiä tai siitä hiukan nuorempia. Ei liene yllätys, että moni heistä, jopa pelkäsi tulla mittaukseen ja kauhisteli ääneen painoaan (joka useimmilla oli normaali tai hyvin lähellä sitä). Varsinkin 5kyppisten kohdalla moni yllättyikin, kun kerroin, että paino on oikein hyvä, rasvaprosentti upeasti normaalirajoissa ja lihasmassa monilla oikein hyvä. Tämänkin päivän jälkeen mittauksesta lähti iloisesti hymyileviä tyyppejä ja osan kanssa kävimme lyhyen keskustelun siitä, että olisiko syytä olla itselleen hiukan armollisempi, vaikkei enää nuoruuden mittoihin ylläkään?
Näiden kahden päivän aikana muistin taas, että mikä merkitys on palautteen laadulla. Jos olisi antanut vain tulosteen ihmisille käteen, olisivat he todennäköisesti poimineet sieltä ne huonosti olevat asiat, eivätkä olisi huomanneet, mitkä asiat ovat hyvin. Kun ohjasin katsetta positiivisiin asioihin ja armollisuuteen omaa keho kohtaan, saattoivat he myös enemmän kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Luulen, että näin edistin ainakin muutaman ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toivon todella, että vaikutus olisi pidempiaikainen. Erityisesti toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät vaalia kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tavoitella aidosti omaa hyvänolonpainoa, eikä jäätäisi jumiin muutamaan kiloon ja ikuiseen laihduttamiseen.
Oletko sinä ollut kehonkoostumusmittauksessa? Motivoiko vai tuliko mittauksen jälkeen vain pahamieli?
