Olin joulukuun alussa Teneriffalla elämäni ensimmäisen kerran joogalomalla. Järjestäjänä ja joogaopena toimi Katja Ojala.  Lähtö oli täydelliseen aikaan: takana työntäyteinen syksy, keli sateinen ja oli niin pimeää kuin vaan Suomessa voi olla. Odotukset lomalle olivat melko kovat, sillä maisemanvaihdoksen ja loman lisäksi, odotin joogaohjaukselta myös paljon. Ohjaajana toimi Katja Ojala, jonka tunneilla olen käynyt ja osasin odottaa hyvää ja laadukasta joogaa. Rima oli lähtötilanteessa korkealla, enkä olisi ikinä uskaltanut ajatella, että sen todella voi ylittää ja kirkkaasti.

Joka aamu oli joogaa kaksi tuntia ja illalla mindfulness -harjoittelua tunnista puoleentoista. Koska rakastan Katjan joogaa, aamuja odotin eniten ja koska olen tehnyt mindfulness –harjoituksia omatoimisesti ja ohjautusti, illan harjoituksia hieman jännitin. Mietin etukäteen, että jaksankohan tehdä tietoisuustaitoharjoituksia niin pitkään. Mutta kaikki etukäteen murehtiminen illan suhteen oli ihan turhaan. Vaikka alkulomasta istuminen tai makaaminen tietoisesti oli hieman haastavaa, loppuviikosta mieli tyyntyi yhä vaan helpommin. Päivällä aloin jo odottaa iltaa.

Aamun asana-harjoitukset olivat juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni kaipasi siihen kohtaan. Koska lomalla myös nukuttiin hyvin, keho oli jo aamulla vastaanottavainen myös fyysiselle harjoittelulle. En osaa kehua Katjaa riittävästi, mutta hänen tapansa ohjata joogaa on todella hienoa. Hän ohjaa kuuntelemaan omaa kehoa: milloin pitää tehdä rennommin, milloin ehkä haastaa lisää ja milloin tarvitaan vähän tarkkuutta. Katjan kursseilla olen myös oppinut, miten tehdään liikkeet oikein,  siten että alaselkä ei tule kipeäksi tai entiset sotavammat eivät pahene. Joogalla todellakin voi myös rikkoa itsensä. Olen Katjan kanssa oppinut ja ymmärtänyt mikä tekee joogasta joogan ja miten se eroaa joogatyyppisestä jumpasta.  Hän ei tuputa omaa arvomaailmaa ohjattavilleen, vaan antaa tilaa jokaisen omalle henkiselle tasolle. Hän antaa tilaa tehdä joogasta juuri itselle sopivaa ja sillä tasolla kuin itse kukin haluaa.  Katjan ohjauksessa voi keskittyä itse asiaan eli joogaan.

”Joogaa ei voi harrastaa, jooga on elämäntapa”

”Joogaa ei voi harrastaa, jooga on elämäntapa”. Kun kuulin tämän aikonaan ensimmäisen kerran, se oli minusta outo. Ymmärsin sen niin, että joogaaja elää jotain tiettyä elämäntyyliä, kuten on kasvissyöjä ja lähinnä omisee lootusasennossa eikä välitä maallisesta menosta. Lomaviikon aikana minulle valkeni oman joogaani ydin. Minun joogani myötätuntoa itseä ja muita kohtaan, tässä hetkessä elämistä ja irti päästämistä. Jooga on aitoa oman kehon kuuntelua ja kunnioitusta sekä ennen kaikkea jooga on arvojen mukaan elämistä ja arvojen mukaisia tekoja. Olen yrittänyt kovasti joogan avulla rauhoittaa itseäni, mutta oivalsin, ettei se ole itsetarkoitus, vaan riittää minulle sopiva tasapaino. Asana -harjoitukset auttavat monessa asiassa, mutta minusta tärkeintä on, mitä tapahtuu harjoituksen jälkeen ja niiden välissä. Mindfulness -harjoittelu on minulle myös joogaa ja kun loman jälkeen menin salille huomasin, että kuntosaliharjoittelu on parhaimmillaan joogaa. Koska voin määrittää itse mitä on jooga, on se minulle elämäntapa, eikä mikään harrastus keskiviikkoisin viidestä kuuteen.

Tämä loma latasi akkujani käsittämättömällä tavalla. Vaikka loman jälkeen hyppäsin suoraan joulunalus härdelliin sekä töissä että kotona, mieli vaan jaksoi olla tyyni. Mielen tyyneydestä huolimatta tai oikeastaan sen takia, olo oli energinen, aikaansaapa ja fyysisesti voimakas. Kuulostaa jotenkin henkiseltä kokemukselta, mutta voin kertoa, että tähän päästään ihan vaan istumalla tietoisesti joka ilta 1-1,5 h :). Sillä luulen, että asana -harjoituksiakin tehokkaampi vaikutus tähän olotilaan on mindfulness -harjoittelu. Vaikka ihan joka päivä en tuntia ehdi (muka) istua, mutta lähes päivittäin 15-20 minuuttia tietoisuusharjoittelua toivottavasti ylläpitää tätä mielentilaa.