”Mulla oli niin kamala aamu, että oli pakko käydä ostamassa näitä herkkuja.” puuskahti työkaverini yksi aamu kahvihuoneessa ja availi samalla suklaalevyjä ja pullapusseja tarjolle. Kieltämättä hänen aamunsa oli ollut stressaava ja kertoessaan siitä, hänellä nousi tunteet uudestaan pintaan. Minun läsnäolo kahvihuoneessa herkkujen ääressä  herättää työkavereissa usein halun selittää omaa toimintaa. Hänkin, ihana työkaveri, tunnisti heti oman tilanteensa ja tarpeen selittää tilannetta minulle – ravitsemusterapeutille.
Tunnesyömisestä puhutaan nykyään paljon, moni tunnistaakin toimintansa. Tämä on hyvä alku, mutta käyttäytymisen muutokseen tarvitaan paljon harjoittelua ja usein myös ulkopuolista tukea. En ole usko, että naistenlehtien ”10 keinoa päästä eroon tunnesyömisestä/makeanhimosta” auttavat ketään. Päinvastoin ne saattavat lisätä tunnesyöjän ahdistusta ja alleviivata ongelman syvyyttä. Kun tunnesyöjä tajuaa, etteivät auta pikaohjeet eikä päätös olla syömättä herkkuja, voi tulla olo, että on ”parantumaton herkkuperse”. Kun tunnesyöjä on riittävän monta kertaa kokeillut muuttaa tuloksetta toimintaa, mieli alkaa uskomaan, että herkut ovat ainoa tapa selvitytä vaikeista tunteista ja tilanteista.

Minulla ei ole tapana antaa ravitsemusterapiaa kahvihuoneessa,  pyrin ainoastaan myötätuntoisesti osoittamaan, etten ainakaan minä arvostele tai arvioi. Kenenkään syyllisyyttä en halua lisätä, se kun ei johda mihinkään hyvään, päinvastoin se usein  lisää tunnesyömistä. Prosessi tunnesyömisen taltuttamiseen lähtee riittävästä syömisestä (oikeasti riittävästä), hyvästä unesta, levosta ja sopivasta liikkeestä. Sen päälle lähdetään rakentamaan muuta hoitoa. Tunteiden tunnistamista, tunteiden tuntemista ja käsittelyä on usein harjoiteltava pitkään. Tunnesyömisessä on kyse välttämiskäyttäytymisestä ja kun tätä lähdetään purkamaan, tulee esille vaikeitakin tunteita, joita ei ehkä haluakkaan käsitellä – ainakaan juuri nyt. Mutta mikään ei muutu, ellei uskalla kurkata omaan henkiseen likakaivoon, tuntea epämiellyttäviäkin tunteita ja hyväksyä vaiketakin tunteita elämään. Tunteiden hyväksyntäprosessi tuntuu olevan melko haastavaa. Moni osaa kääntää ikävät ja epämiellyttävät tunteet nopeasti positiiviseksi ja jatkaa päivää. On kuitenkin uskallettava pysähtyä vaikean tunteen äärelle ja kuunnella, mitä sillä on sanottavaa. Pintatunne kuten ärtymys tai viha saattaa peittää alleen oikean tunteen kuten vaikka häpeän, kohtaamattomuuden, yksinäisyyden tai riittämättömyyden tunteen. Tunnesyömisen hoitoprosessi ei todellakaan ole lista asioita, jota suoritetaan pois ja ollaan onnellisia. Prosessi on pitkä ja polveileva, mutta se on mahdollinen ihan jokaiselle.

Tunnesyömisen voi saada paremmin haltuun, jokainen voi oppia uusia tunteiden säätelykeinoja ja saada paremman suhteen ruokaan. Muutos vaatii uskallusta päästä irti vanhasta, tutusta ja usein hetkellisesti helpottavasta tavasta ja rohkeutta mennä kohti vaikeita tunteita ja luottaa että jossain kohtaa harjoittelu tuottaa tulosta.

Prosessin tunnesyömisen kanssa voi aloittaa vaikka  Katja Myllyviidan kirjasta Tunnista tunteesi. Itse en ole kirjaa vielä lukenut, mutta Yle Tiedeykkösen ohjelman perusteella uskallan jo suositella. Suosittelen myös kuuntelemaan Tiedeykkösen ohjelman ajatuksista ja tunteista: Milloin ihminen on valmis? Mitä virkaa on tunteilla?.

PS.  Luettavuuden ja tekstin sujuvuuden takia käytin sanaa tunnesyöjä, vaikka se onkin leimaava ja liian määrittävä. Parempi olisi puhua ihmisestä jolla on tunnesyömistä.