Kaikki kirjallinen palo on viime kuukausin kohdistunut tulevaan kirjaan. Sen kirjoittaminen pistää miettimään kevään aikana käytyjä keskusteluja verkossa ja realimaailmassa. Kirjoittaminen on edistynyt hyvin, mutta ravitsemusosuuden rasvaa käsittelevä kappale on kirjoittamatta ja siihen tarttuminen tuntuu jotenkin vastemieliseltä. Aluksi ihmettin, miksi en saa teksiä aikaiseksi, mutta varmasti kevään kiivaskin keskustelu aiheesta vaikuttaa. Kirjan aihepiiri on sellainen, että rasvan laatu on aika pikkuosassa kokonaisuutta, mutta määrällä on toisaalta taas iso vaikutus. Minusta myös tuntuu, että minulta odotetaan kantaa tähän asiaan. En kuitenkaan halua, että kirjan julkaisun jälkeen keskustellaan vain rasvakappaleesta, kun muilla sivuilla on se asia, jonka haluan jakaa ja joka on minulle tärkeä. Toisaalta en halua myöskään kirjoittaa mitään, minkä takana en seiso ja kammoan ajatusta, että minut halutaan tietoisesti ymmärtää väärin. Luulen, että asian kypsyttely on paikallaan, koska samalla pohdin omaa kantaani vielä kerran.

Kirjan kirjoittamisen lomassa, uin, nautin lämmöstä ja ihmettelen leppoisaa olotilaa. Poimin onnenhetkiä pikkuasioista: aamu-uinnista peilityynellä järvellä tai mustikoiden poimisesta.

Tänä aamuna poimimme tytön kanssa mustikoita takapihaltamme. Osa marjoista pääsi heti turkkilaisen jogurtin sekaan. Se maku on niin käsittämättömän hyvä ja rasvan ansioista ei kaipaa yhtään sokeria. Loput mustikoista päätyivät muffinseihin. Niitä nautittiin varjoisalla terassilla hyvän maitokahvin kanssa. Ei paremmin voisi sunnuntaipäivä käynnistyä.

Toivoisin, että jokainen osaisi nauttia hetkestä, löytää onnen pienistä asioista ja saada siitä voimaa haasteisiin ja vaikeisiin tilanteisiin.

Mikä on sinun onnen hetkesi?