Aamuisella hiihtolenkillä kehitin itselleni ihanan rehellisen nälän. Mieleni teki ruisleipää. Pistin kaksi palaa Suomen suosituinta leipää paahtimeen, voitelin Oivariinilla ja päälle pari viipaletta Oltermannia, sitä täyteläistä versiota. Haukkasin ja nautin ihanasta mausta. Syödessäni mietin, miten kovasti tämä suomalainen peruseväs herättääkään tunteita ja keskustelua. Tämä minun versio, ei varmaan kelpaa kenellekkään. Lähdin leikittelemään ajatuksella, millaista keskustelua tästä valinnastani voitaisiin käydä erinäkemyksen omaavien henkilöiden kesken. 
Ja tässä kohtaa tosikoille tiedoksi, minä meinaan nyt provosoida ja kärjistää. 
Karppaaja: -Minä en tähän leipään koskisi, viljatuotteet kun ovat itse perkeleestä. Pilaa suoliston ja terveyden ja lihottaa niin ettei ovista mahdu. Eihän tota leipää sitäpaitsi tarvita, syöt vaan Oivariinin tilalla voita. Leikkaat paketista sellaisen sentin palan ja laitat juustot siihen päälle. 
Hiilihydraattitietoinen: – Syön kyllä silloin tällöin ruisleipää, mutta eihän tämä ole mitään kunnon leipää, siinähän on vehnääkin niin paljon ja se ei sovi minulle ollenkaan. Kunnon juureen tehtyä 100 % ruista sisältävää leipää syön kyllä joskus mielelläni. 
Luomuilija: – Oletko oikeasti lukenut, mitä siinä paketin kyljessä lukee? Siinä on niin paljon kaikkea muuta kuin ruista, lisättyä gluteeniakin. Ja se on pakattu vielä muovipussiin. Itse haluan miettiä oman terveyden lisäksi myös luontoa ja eläinten hyvinvointia, joten valitsen luomu leipää, voita ja juustoa. Joskus jätän juuston pois ja niin hiilijalanjälki on hiukan pienempi.
Ravitsemusterapeutti: – Ei tuossa leivässä mitään vikaa ole, runsaasti kuitujakin. Mutta Anette, oikeasti, oletko miettinyt, miten paljon tyydyttynyttä rasvaa tuosta tulee, oletko yhtään miettinyt, miten se vaikuttaa sun kolesteroliarvoihin ja vyötärön ympärykseesi?
Olen joskus elänyt käytännössä Vaasan ruispaloilla, kun sinkkuna ei  ruuanvalmistus kiinnostanut. Silloin leivittelin tosin niille margariinia ja kevytjuustoa, mikä oli varmasti hyvä, sillä leipiä saattoi mennä kymmenenkin viipaletta :). Valitettavasti mahani ei kestä tätä herkkua kovin hyvin. Luulen, että siksi osaankin todella nauttia ruisleipäviipaleistani.  Nämä leivät olivat jo eilisen eilisiä ja kävivät vielä paahtimessa, joten mahani kesti hienosti. Pari palaa korkeintaan päivässä on minun rajani – harmi.  Kolleegat voivat muuten olla rauhassa, kolesteroli on rielusti alle viisi, HDL on yli 2 ja triglyt 0,5. Viime mittauksessa syksyllä ne olivat taas hiukan parempia kun vuosi aiemmin :).

Ps. Luultavasti suurin osa kuitenkin ajattelee, ettei hyvä ravitsemus ole yhdestä leivästä kiinni vaan kokonaisuus ratkaiseen.Vai mitä?