Minulla oli mahdollisuus kuunnella professori David Kennedya Northumbrian yliopiston Brain, Performance and Nutrition Research Centre -tutkimuskeskuksesta. Hän on tutkinut ja julkaissut artikkeleita sekä kirjoja ravinnon, ravintoaineiden ja ravintolisien vaikutuksista kognitiiviseen toimintaan, stressiin ja mielialaan. Luento oli erittäin mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja innostava. Tällä kertaa teemana oli erityisesti vitamiinien vaikutukset stressin tunteeseen, aivojen kognitiiviseen toimintaan eli oppimiseen, muistamiseen ja ajatteluun. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikkei kärsisi vitamiinipuutoksesta, vitamiinilisät tuovat positiivisia vaikutuksia kognitiiviseen toimintaa, uupumuksen tunteeseen ja stressin sietoon. Jos olet kiinnostunut tarkemmin näistä tutkimuksista, löydät lisää kirjallisuusviitteitä täältä. Sivuilta löytyy myös paljon muuta mielenkiintoista aivoihin ja ravintoon liittyen.
Luento herätti minun innostusta perusravitsemukseen, mihin kaikkeen ravinto vaikuttaakaan! Tämä ei tietenkään tullut maisterille yllätyksenä, mutta arkityössä ja mediakeskustelussa olemme minusta jääneet junnaamaan liikaa lihavuuteen ja sydäntauteihin. Joskus tuntuu, että ravitsemusterapeuttikin on vaan laihdutusohjaaja ja terveellisen syömisen ja hyvinvoinnin mittari on paino.
Törmään jatkuvasti siihen, että terveydenhuollon edustajatkin pitävät lihavuutta ainoana ravitsemusongelmana. Moni hoikka on sanonut minulle, etteivät he mieti mitä syövät, siihen ei ole heidän mielestään tarvetta, koska paino pysyy kurissa. Jo ennen Kennedyn luentoa, olen puhunut siitä, että jotkut hoikat syövät niin huonosti, etteivät he saa riittävästi ravintoaineita. Liian moni tekee pitkää päivää ja syö huonosti tai aivan liian vähän. Pahimmassa tapauksessa päivä kuluu kahvin ja kokoussämpylöiden voimin. Illalla onkin sitten taatusti väsynyt ja voimaton olo. Paino saattaa pysyä kurissa, osa on jopa liian laihoja. Ravintoaineiden saantia ei yleensä pidetä merkittävänä asiana, vaan ajatellaan että suurin työtä ja työntekijöiden hyvinvointia uhkaava asia on ylipaino ja siihen liittyvät asiat. Painon perusteella ei voida kuitenkaan arvioida ravitsemustilaa, sekä lihava että laiha voi olla aliravittu. Uupumus ja masennus on iso ongelma työikäisessä väestössä, mutta aika harva tulee ajatelleeksi, että yksi siihenkin vaikuttava asia on ravinto. Miten iso vaikutus arkeen ja työelämään on sillä, että syödään huonosti? Mikä vaikutus tällä on stressin tunteeseen, uupumiseen ja elämänlaatuun?
Toisaalta, tiedämme, mitkä vitamiini- ja kivennäisainetasot estävät puutosoireet, mutta entä mikä onkaan optimaalinen taso? Kennedyn tutkimuksessa terveet henkilöt, joilla ei ollut todettu vitamiinipuutoksia, pystyivät parempaan suoritukseen ajattelun ja muistin tasolla ja kokivat stressaavan testin vähemmän uuvuttavana. Onko hyvä ravitsemustila se, ettei ole puutetta ravintoaineista vai voisiko tavoite olla jossain korkeammalla? Minä mietin luennon jälkeen, että olen aika usein itsekin sanonut, että kyllä perusruuasta saa kaiken tarpeellisen. Mutta kuinka moni syö niin hyvin? Tutkimusten mukaan suomalaiset syövät yhä paremmin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Tämän huomaan vastaanotolla, jotkut syövät todella vähän kasviksia ja moni syö edelleen paljon vaaleaa viljaa, liian vähän rasvaa ja kalaa. Einesruokaa, herkkuja ja makkaroitakin kuluu yllättävän paljon. Koska keskivertosuomalaista ei ole olemassa, todellisuudessa toiset syövät oikein hyvin ja toiset mitä sattuu. Huonosti syömiseen on tietenkin monta syytä, mutta moni hyvin toimeentuleva mittaa ravitsemustilaansa vaa’alla, eikä näe hyvin syömistä muuten merkittävänä asiana hyvinvoinnin kannalta.
Holistisena ravitsemusterapeuttina en osaa suositella mitään aivoruokaa tai muuten hifistellä asiasta, mutta ehdottomasti tässä on jälleen yksi syy syödä hyvin. Toivon, että tämä tieto vähentäisi syyllisyyttä, kun nautimme kahvia ja suklaata. Tai kun juomme punaviiniä. Toivon, että tämä innostaisi meitä syömään paremmin. Perusrunko hyvälle syömiselle on sama, oli perustelut sitten aivot, sydän tai paino: säännöllisesti energiaa, runsaasti kasviksia ja marjoja, täysjyväviljaa, kalaa ja pähkinöitä. Eikä sovi unohtaa rentoa elämänasennetta, stressin hallintaa, unta ja liikuntaa. Ja aivoihin voi vaikuttaa myös harjoittelemalla mindfulness -taitoja.
