Varpu Tavi kirjoitti blogissaan toimineensa hetken ravintovalmentajana, ohjaten ihmisiä elämäntapamuutokseen. Hän kertoi turhautuneensa heti alussa ja kyllästyi ”pikavoittojen tavoittelijoihin”. Hän päätti jättää ravitsemusohjauksen muille. Luulen, että jokainen ravitsemusterapeutti, lääkäri, työterveyshoitaja tai ylipäätänsä ihminen, joka ohjaa työkseen toisia ihmisiä elämäntapamuutoksissa on joskus kokenut vastaavaa turhautumista, riittämättömyyttä ja ärsyyntynyt koko hommaan.
Olen tehnyt 10 vuotta asiakastyötä ravitsemusterapeuttina. Suurin osa  asiakkaistani on tilanteessa, jossa olisi syytä muuttaa elämäntapoja oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Uran alkuvuosina koin välillä suurta turhautumista, ja mietin, että miksi ihmeessä teen näin epäpalkitsevaa työtä. Vastavalmistuneena kuvittelin vielä, että ohjeiden ja neuvojen antaminen riittää, mutta hyvin pian huomasin, ettei se toimi kuin osan kanssa. Yritin todella ratkaista jokaisen ongelmat ja löytää ratkaisun joka ravitsemus-, ruoka- tai syömispulmaan, vaikka asiakas itse ei ollut laikaan valmis muutokseen tai hän oletti, että minä muutan hänen tottumuksensa ja pistän hänet kuntoon. Sitä ei kovin kauan jaksa, sillä vaikka paljoon pystynkin, en voi syödä, liikkua, nukkua tai rytmittää elämää kenenkään puolesta.  


 Nykyään koen työni erittäin palkitsevaksi ja hyvin harvoin turhaudun tai koen, etten jaksa. Päin vastoin, saan usein itsekin asiakaskohtaamisista oivalluksia ja voimia. Olen tehnyt työtä tämän kehityksen eteen, olen sekä kouluttautunut että oppinut kantapään kautta. Suurin oivallus on ollut, ettei varsinaista ravitsemusohjausta voi antaa, ennenkuin muu elämä, arki ja motivaatio (arvot) on selvitetty. Toinen merkittävä asia on antaa asiakkaalle riittävästi tilaa, kunnioittaa hänen arvojaan ja olla hänen kanssaan tasavertainen. Vuosien saatossa on kehittynyt tuntuma, se kuuluisa intuitio, ja lyhyenkin keskustelun jälkeen (yleensä) huomaan, miten asiakasta on lähestyttävä ja millä tasolla keskustellaan. 


Minun vastaanotolle tulee usein kaiken kokenut laihduttaja, joka on epätoivoisesti laihduttanut tai jojoillut pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä. Olen kertoman mukaan joskus se viimeinen toivo. Asiakas kertoo tietävänsä jo kaikki, mutta kuitenkaan ei onnistu. Jokainen dieetti on testattu – ei toimi. Usein toiveena on, että minä voisin auttaa, antaa jonkun ruokalistan, tarkan ohjeen, jota noudattaa. Mutta en anna, koska se homma ei toimi niin. Minä annan ylipäätään vähän valmiita ohjeita, mutta annan paljon ajateltavaa ja kysyn vaikeita kysymyksiä suhteesta syömiseen ja ruokaan,  kyselen arjesta ja tuuletan asenteita sekä urautuneita ajatusmalleja.

Ennenkuin päästään itse ravitsemukseen, vastaanotolla käydään läpi paino- ja laihdutushistoria, unet, työt ja stressit. Puhutaan arjen rytmeistä, mahdollisuuksista ja esteistä. Käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat syömisen hallintaan, syömiseen ja ruokavalintoihin. Pohditaan myös, mitä oikeasti tavoitellaan ja mihin arjen tasolla todellisuudessa pystytään. Unelma tavoitteesta on täysin eriasia kuin todellinen, realistinen tavoite. Joskus tavoitellaan ruokavaliomuutoksella asioita, jotka pitäisi selvittää muuten.

Joskus (usein?) motivaatio pysyviin, arkipäiväisiin muutoksiin saattaa olla kadoksissa. Motivaatio muutokseen kumpuaa itselle tärkeistä asioista, elämän arvoista. Pyydänkin asiakasta miettimään, mitkä ovat  hänelle itselleen tärkeitä asioita ja miten oma terveys, paino tai hyvinvointi näihin tärkeisiin asioihin vaikuttavat. Syvä, sisäinen motivaatio löytyy usein arvoista, itselle tärkeistä asioista.  On pysähdyttävä miettimään, mihin voi elämässään vaikuttaa ja miten teot vaikuttavat muuhun elämään.  Mikään lista, ohjelma tai ruokavalio ei toimi, jos sitä ei peilaa omiin arvoihin ja soviteta arkeen, juuri tähän elämään, murheiden ja kiireen keskelle. Lopulta jokaisen on kehitettävä (mahdollisesti yhteistyössä ravitsemusterapeutin tai muun ammattilaisen kanssa) oma ”dieetti”, elämäntapa. Kaikista suosituksista, ohjeista on koottava itselle sopiva tapa syödä, liikkua ja nauttia elämästä. 

Jotkut tulevat vastaanotolle ”koska lääkäri käski”.  Silloin asiantuntijan on syytä olla todella varovainen, miten lähestyy asiakasta, sillä väärät sanavalinnat voivat viedä tilanteen entistä huonnommaksi ja motivaatio katoaa kokonaan. Todellinen voittajafiilis syntyykin, kun tällaisen tyypin saa hetkeksi pysäytettyä miettimään, mitä terveys todella merkitsee hänen omassa arjessa ja vastaanotolta lähtiessä hän toteaa ”Ei tää ollutkaan ihan turha käynti”. Asennemuutoksen näkee yleensä ja kehonkielestä: puuskassa olevat kädet avautuvat ja tuolissa istuminen on rennompaa ja asiakas saattaa jopa nojautua hiukan eteenpäin. Muutoshalukkuutta on tutkittu paljon ja kuuluisa Prohackan muutosvaihemalli on pidettävä mielessä jokaisessa asiakaskohtaamisessa. Jos ihminen ei ole lainkaan valmis tekemään muutosta, ei kanna, varmuuden vuoksi, antaa hänelle lähtiessä edes yksi ohje. Kun muutoshalukkuus on vasta kypsymässä, keskustelu voi herättää vaikka motivoivalla haastattelulla.

Ohjauksessa ohjenuorani on asiakkaan kunnioittaminen ja kuunteleminen. Vastuu elämäntavoista ja mahdollisesta muutoksesta on asiakkaalla itsellään. Minä kyllä tuen, kannustan, kysyn herättäviä kysymyksiä ja joskus myös kyseenalaistan hänen ajatuksia, mutten ota kunniaa onnistumisesta tai vastuuta epäonnistumisesta. Muutokset lähtevät aina asiakkaasta, minä en käske tai pakota, saatan toki ehdottaa ja kysyä miltä tämä ajatus kuulostaa. Eräskin painonhallinta-asiakas halusi ehdottomasti laittaa sokeria kahviin ja aina aiemmin hänelle oli ensimmäisenä neuvottu, että sokeri pois kahvista. Sovittiin, että ne 6 palaa sokeria päivässä mahtuu myös painonhallitsijan ruokavalioon. Ja voi että hän oli iloinen, kun paino laski vaikka kahvissa käytti sokeria. Vaikka tämä kuulostaa kovin yksinkertaiselta, juuri nämä pienet asiat vaikuttavat onnistumiseen. Kuten sanonta sanoo Ei kukko käskien laula. Vaikka joku saattaa tulla vastanotolle lääkärin määräyksestä, mutta kukaan ei tee pysyvää elämäntapamuutosta pakottamalla, käskemällä tai jos tulee tunne, ettei itse saa päättää itselle tärkeistä asioista.

Yksilöllisyydestä johtuen, asiakkaani saavat hiukan erilaisia ohjeita ja en tee ohjausta sen perusteella, mikä minulle itselleni sopii tai minusta maistuu hyvältä. Minä syön omalla tavallani, mutta se ei tarkoita, että se on ainoa oikea tapa syödä. Hyvä ammattilainen ei vain kerro, mikä olisi optimaalisin ja terveellisin tapa syödä, vaan hän miettii yhdessä asiakkaan kanssa, miten asiakas arjessaan voisi edistää omaa terveyttään suhteessa omaan tavoitteeseen. Useimmat eivät tavoittele täydellistä ruokavaliota, vartaloa tai kuntoa, vaan omaan arkeen ja elämäntilanteeseen sopivia muutoksia, jotka edistävät hyvinvointia ja terveyttä.

Tätä kirjoittaessa, minulla on mielessä eräs asiakas, jonka kanssa olemme tehneet töitä 3 vuotta, tulokset alkoivat näkyä 1,5 vuoden kohdalla. Siinä kohtaa asiakkaan motoksi tuli: ”Nyt on puhuttu tarpeeksi, nyt on toiminnan aika”. Taakse on jätetty 20 kg, muutoksia on tehty maltilla ja uudet tottumukset ovat jo vahvistuneet tavaksi. Vaikka elämä on heitelly matkan varrella, perussairaus on välillä vaivannut kovasti ja vaihdevuodetkin on koettu,  eivät ne ole keskeyttäneet muutosprosessia, eivätkä lannistaneet. Päinvastoin, onnistuminen syömisenhallinnassa on antanut voimia myös muuhun elämään.  Muutosprosessi näkyy ennenkaikkea asiakkaan sisäisessä puheessa, suhteessa syömiseen, omien tunteiden tunnistamisessa, asenteessa hyvinvoinnin vaalimiseen ja näiden kautta ruokavaliossa ja liikunnassa. Perussairauskin pysyy paremmin oireettomana ja henkiset voimavarat ovat kasvaneet.  Olen jo alustavasti kysynyt, saanko kertoa hänen tarinansa kokonaisuudessaan,  sillä siitä voisi moni saadaa pontta omaan muutosprosessiin ja motivaatiota jatkaa eteenpäin, vaikka tuloksia ei tule lyhyessä ajasssa. Rehellisesti voin sanoa, etten näiden kolmen vuoden aikana ole kertaakaan turhautunut tai ärsyyntynyt, päivän vastoin on ollut hienoa seurata tätä prosessia ja nähdä kehitys,  mikä vuosien kuluessa on tapahtunut.