Esikoista odottaessani vanha ja kokenut terveydenhoitaja-kätilö sanoi meille, että vauvan synnyttyä äidin tärkein tehtävä on huolehtia vauvasta ja isän tehtävänä on puolestaan huolehtia äidistä. Ennen poikamme syntymää, minua ärsytti moinen vanhanaikainen ajattelutapa. Mutta muistin nuo sanat, kun istuin jälleen yksi ilta, toista tuntia sohvan nurkassa imettämässä. Silloin olin todella kiitollinen miehelleni, joka kävi kaupassa ja huolehti, että minulla on syötävää ja juotavaa säännöllisesti. Imettävän äidin nälkä on meinaan valtaisa. Jos minusta ei olisi kukaan huolehtinut, olisin varmasti hormooneissani syönyt ensin kaapit tyhjäksi ja sitten jatkanut tapetteihin. Tai ehkä olisin päässyt alakerran Ärrälle asti ja ostanut suklaata.
Esikoisen syntynmä muuttaa aikuisten elämää varmasti eniten, mutta jokainen uusi lapsi muuttaa perheen toimintaa ja dynamiikkaa aina jonkin verran. Riippuen tulokkaasta ja perheen muusta tilanteesta, miten vene keinuu, mutta suurin osa vauvojen vanhemmista ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä. He harjoittelevat uutta elämäntapaa ja voimavarat muuhun toimintaan ovat vähissä. Yleensä raskauden jälkeen äidit ovat iloisia, kun olo on taas hieman kevyempi ja keho vain omassa käytössä. Mielikuvat raskauden jälkeisestä kehosta ja todellisuus eivät tosin aina kohtaa. Moni kaipaa entisiin mittoihin heti ja halu saada keho taas toimivaksi ja normaalipainoiseksi aloitetaan välittömästi, vaikka keho ja mieli eivät ole vielä siihen valmiita.
Minä muuten otin esikoisen synnytykseen mukaan myös omat farkut. Naurattaa vieläkin, miten ikinä ajattelin, että voin niihin mahtua heti synnytyksen jälkeen. Joku olisi voinut kertoa, että siihen menee aikaa. Toisen kanssa osasin jo olla realisti ja tulin sairaalasta kotiin samoissa raskaushousuissa.
Varmasti jokainen on neuvolassa ja nettipalstoilta kuullut, ettei imettävän kannata laihduttaa. Vaikka ei imettäisi, on hyvä muistaa, että keholla menee oma aikansa toipua raskaudesta ja synnytyksestä. Mutta vaikka laihduttaminen ei ole suositelravaa, on ihan viisasta miettiä omia ruokatottumuksiaan, eikä ajatella, että ”laihdutan sitten myähemmin.” Yllättävän usein laihduttamattomuuden vaihtoehto on elää pellossa ja kuitata energiavaje suklaalla, pullalla ja muulla epäterveellisellä. Vauva- ja pikkulapsiperheessä voimavarat ovat kortilla, mutta ehkä tyhmintä on laiminlyödä omaa hyvinvointia ja kuluttaa näin voimavaroja entisestään.
Kun uusi vauva tulee kotiin, yleensä kaikki sukulaiset ja ystävät haluavat tulla ihailemaan suloista tulokasta. Karjalaisen perinteen mukaan, aikoinaan synnytyksen jäleen tuottiin mukana ravitsevaa ruokaa eli rotinoita. Näiden avulla perhe pärjäsi sen aikaan, kunnes äiti oli taas jaloilla tekemässä ruokaa. Nykyään onneksi miehetkin osavaat kokata, mutta minusta olisi edelleen hyvä ajatus, että sen sijaan, että vierailijat tuovat suklaata, herkkuja ja kuohuviiniä, toisivatkin mukana hyvää, itsetehtyä ruokaa. Jos kaverit eivät tuo ruokaa, kannattaa vauvaperheen miettiä, miten vanhempien ruokailu järjestetään, kun kaikki aivotoiminta menee vauvan hoitamiseen tai ihailuun (esikoista ainakin saattoi tuijottaa vaikka kuinka kauan). Nykyään onneksi kaupassakaan ei tarvitse käydä, vaan verkosta voi tilata kotiovelle asti ja vaikka Middag – palvelu helpottaa merkittävästi arkea.
Ruokailu ja syöminen raskauden jälkeen tulisi olla äidin ja vauvan hyvinvointia tukevaa. Kun perusrunko syömisessä kunnossa, ei väsymykseen tai energiavajeeseen tule niin helposti syötyä epäterveellistä ja herkkuja.
Raskauden jälkeen harjoitellaan arkea uuden peheenjäsenen kanssa ja alusta alkaen on hyvä miettiä myös koko perheen ruokarytmit ja miten ruokahuolto toimii. Tosia asia lienee, että vauvan kanssa ainoa ruoka, mitä vanhemmat syövät lämpimänä on jäätelö. Joten on ihan hyvä muistaa, että vaikka suunnitelmia tehdään, kaikki ei mene pilkun tarkasti. Toisaalta jos ei suunnittele yhtään, ei varmasti mikään mene ravitsemuksessa hyvin.
Perusrunko on kunnon aamupala, lounas ja päivällinen. Näistä ei kannatta tinkiä. Ruokaa kannattaa tehdä kerralla enemmän ja pakastaa, pitää kaapissa aina saatavilla raaka-aineet nopean ruuan valmistamiseen. Jos perheessä on jo muita lapsia, yleensä heille tehdään joka tapauksessa ruokaa ja samalla vaan miettimään että ruoka maistuu myös vanhemmille. Keitot, padat ja laatikot ovat helppoja tehdä ja niistä riittää yleensä pidempään.
Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat toinen peruslinja. Joka ruualle ja välipaloiksi. Pidä niitä saatavilla jatkuvasti. Jos salaatin pilkkominen ahdistaa, kannattaa kurkistaa pakastealtaaseen, siellä on vaikka mitä vaihtoehtoja ja makuja. Lisäksi saatavilla on salaattia valmiiksi pilkottuna, kirsikkatomaattit ja naposteluporkkanat ovat valmiinta syötäväksi – pesun jälkeen – tietenkin.
Huolehditahan riittävästä proteiinin saannista? Jokaiselle ruualle jotain runsasproteiinista kuten kalaa, kanaa, lihaa, kananmunaan, maitotaloustuotteita, pähkinöitä tai palkokasveja. Kananttaa muistaa, että imettäessä hiilihydraattien tarve saattaa olla ihan eriluokkaa kuin ennen raskautta. Vaikka olisit ennen raskautta pärjännyt melko vähillä hiilihydraattimäärillä, saattaa imettäessä hiilirihimo yllättää. Ja sen sijaan, että tankkaat hiilareita herkuista, lisää niitä laadukkaasti aterioille.
Kun vauva on pieni, on enemmänkuin hyvä miettiä omia voimavaroja, mutta laiminlyömällä omaa hyvinvointia mm. syömällä huonosti, luultavasti uupuminen vain syvenee. Liikunnalle ei varmasti ole aika kuten ennen ja joskus tavoitteena voi olla, että pääsee päivän aikana ulos. Pienikin ulkoilu voi tuoda lisää energiaa merkittävästi. Jos vauvaperheessä on kaksi vanhempaa, kannattaa toisen välillä patistaa väsyneempi ja kiukkusempi osapuoli ulos, ihan yksin. Kävelylenkki yksin tai vaikka joogatunti ja kas kotiin palaa ihan toinen ihminen. Kunnollisen treenin aika on, kun keho ja mieli on siihen valmiita. Tuntuu, että toiset kiirehtii treenaamisen kanssa turhaan ja omaa kehoa ei kuunnella ja kovat treenit aloitetaan liian aikaisin. Mutta toisalta joillakin vauva on jo koululainen ja edelleen lasta käyttetään tekosyynä liikkumattomuudelle.
Aika kultaa muistot sanotaan, tämä pätee hyvin myös vauva-arkeen. Minun nuorin vauvani täyttää huomenna 10-vuotta. Yritin pinnistellä muistiani, olinko mä nyt niin väsynyt, kun kuopus oli vauva ja isompi oli parivuotias? Ne oli kuitenkin aika helppoja penskoja ja mieskin oli menossa mukana. Onneksi on valokuvat, sillä niistä näkyy kyllä melko väsynyt ja kulahtanut äiti. Minusta on ihan mahtavaa, että vauvat ovat kasvaneet ja minä olen sen jälkeen saanut nukkua ja treenatakin :). Kulunut klisee on, että lapset ovat hetken vaan pieniä ja ajasta kannattaa nauttia. Se on tietenkin totta, mutta ennen kaikkea kannattaa muistaa, että vauva-aika menee ohi ja jossain kohtaa huomaat, että jaksat taas treenata ja huolehtia myös itsestäsi enemmän. Joskus pitää osata olla itselle armollinen odottaa, että aika kuluu. Toisaalta jossain kohtaa kannattaa arvoida uudestaan, olisiko aika panostaa omaan hyvinvointiin enemmän, ettet havahdu lasten muuttaessa kotoa pois, että olet huolehtinut muista ja unohtanut itsesi kokonaan.
