Työssäni tapaan paljon keski-ikäisiä ihmisiä, jotka tulevat vastaanotolle lääkärin lähetteellä. Ylipaino on yleensä kehittynyt siihen suuntaan, että terveys on alkanut reistaamaan. On uniapneaa, kohonnutta verenpainetta, verensokereita ja rasva-arvoja. Diabetes on joko todetttu tai kolkuttelee ovella. Vastaanotolle tulo on ihan vapaaehtoista, mutta toki lääkärin kehoitus voi hiukan avittaa. Osa asiakkaistani on hyvin motivoitunut muutokseen, eikä minun tarvitse perustella, miksi on hyvä syödä enemmän kasvista, vähemmän sokeria ja vaaleaa viljaa. Mutta yllättävän moni, joilla on selkeää haittaa ylipainosta, eivät ole mitenkään motivoituneita muuttamaan elämäntapojaan. Sosiaalisesta medista saa helposti kuvan, että kaikkihan nyt kasviksia syö, tekee itse ruokansa ja lorauttaa salaattii kylmäpuristettu oliviiöljyä ja nauttii tämän luomulaatuisen lihan kanssa. Minun vastaanotollani käy ihan tavallisia suomalaisia työssäkäyviä fiksuja aikuisia, mutta ruokavaliot, liikuntatottumukset ja oman hyvinvoinnin vaaliminen on jotain ihan muuta kuin, mitä luen blogeista ja Facebookista. On myös päiviä, ettei asiakkaiden kanssa puhutua ruuasta juuri lainkaan, vaan aika menee motivoitiin tai elämän muiden murheiden miettimiseen. Vaikka välillä tuskastun ja toivon, ettei voisin olla vain ravintoasiantuntija, niin toisaalta, kun saan epämotivoituneen asiakkaan innostumaan muutokseen, on olo kyllä mahtava!
Joskus realistinen muutos ruokavaliossa on lisätä edes yksi hedelmä päivään. Siitä sitten voidaan jatkaa eteenpäin.
”Tulin, koska lääkäri käski, tuskin tästä on mitään hyötyä. Kyllä mä tiedän, että mun pitäis laihtua, muttei ole motivaatiota.”
Mielessäni on eräs reilu 40-vuotias herra (muutan hieman yksityiskohtia, ettei asiakas tunnista itseään), joka tuli vastaanotolle ja ensimmäinen lause, mitä hän sanoi oli suurinpiirtein: ”Tulin, koska lääkäri käski, tuskin tästä on mitään hyötyä. Kyllä mä tiedän, että mun pitäis laihtua, muttei ole motivaatiota.” Keskustelimme tunnin, minä kysyin hassuja kysymyksiä kuten, miten ylipaino vaikuttaa elämääsi tai lähimmäisiisi, mitä hyötyä muutoksesta olisi, mitä hyötyjä/hyvää nykyissä tottumksissa on, mikä muutoksessa pelottaa, milaisena hän näkee tulevaisuutensa? Keskustelu polveili melko laajasti elämän eri osa-alueilla. Lopussa ehdimme lyhyesti myös nykyisiin ruoka- ja liikuntatottumuksiin, joissa oli paljon muutettavaa. Itselläni jäi tapaamisesta tunne, etten ihan hirveästi osannut motivoida asiakasta, mutta hän itse sanoi ”Jos mä nyt kuitenkin yritän tehdä jotain.”
Seurantatapaamiselle hän tuli reilu kuukauden kuluttua. Totuttuun tapaan kysyin, mitä kuuluu? Asiakas kertoi listan asioita, mitä oli muuttanut ruokavaliossaan: ateriarytmi oli säännöllinen, kasviksia lisää, vähemmän alkoholia ja höttöhiilareita, turhat napostelut oli jättänyt pois ja söin myös illalla kunnon ruokaa kasvisten kanssa. Muutos oli ollut asiakkaasta helppoa ja painokin oli laskenut 5 kg. Asiakas ei vaikuttanut kuitenkaan täysin tyytyväiseltä. Oli kuulemma ollut niin helppoa, eikä ollenkaan tuntunut, että laihdutti vaikka paino kuitenkin laski. Hän koki, että muutokset olivat olleet helppo toteuttaa omassa arjessa ja niitä voisi hyvin jatkaa jatkossakin.
”Jos olisin tiennyt, että laihtuminen on näin helppoa, olisin yrittänyt jo paljon aiemmin.”
Asiakas ehdotti, että tehtäisiin kuitenkin tarkempi suunnitelma, sillä eihän painonpudottaminen voinut olla näin yksinkertaista, että vain vähän (Hän itse koki muutokset vähäiseksi, vaikka minusta muutoksia oli itseasiassa paljon) muuttaa nykyisiä tottumuksia? Minulla ei ihan pokka pitänyt, mutta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen, että hän jatkaa nykyisellä tavalla ja lisää seuraavaksi itselleen mieluisaa liikuntaa. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, jos paino ei vaikka laske, että tehdäänkö se tarkempi suunnitelma. Lopuksi asiakas vielä totesi ”Jos olisi tiennyt, että laihtuminen on näin helppoa, olisin yrittänyt jo paljon aiemmin.”
Erilaiset laihdutusohjelmat ja sosiaalisen median muutostarinat antavat painon pudottamisesta kovin kummallisen kuvan. Monelle asiakkaalleni tuleekin yllätyksenä, ettei painon pudottamiseen tarvita määrättömästä rääkkiliikuntaa, tiukkaa ruokavaliota ja ehdottomuutta. Kun tavoitteena on terveyden kannalta sopiva paino ja kohtuullinen painon pudottaminen, yleensä riittää kuin perusasiat ovat kunnossa. Kun perusta on kunnossaa ja omaa halua on, voidaan lähteä viilaamaan yksityiskohtia tarkemmin. Mutta silloinkin muistetaan kohtuus, nautinnot ja elämänilo. Minusta painonpudottamisen pitää olla kivaa, jotta sitä haluaa jatkaa vielä muutaman viikon tai kuukauden jälkeen.
