Viime viikkojen ravitsemuskeskustelu on pyörinyt markkinointiasiantuntijan, personaltrainer Tomi Kokon dokumentin ympärillä. Tänään julkaistavassa dokumentissa hän kertoo oman kokemuksensa, kun hän syö ravitsemussuositusten mukaan 30 päivää. Trailerin perusteella hän ei voi kokeilun aikana kovin hyvin. Toki tämä oli ihan tiedossa, sillä hän aiemmikin julkisuudessa arvostellut ravitsemussuosituksia.

Itse olen seurannut tätä keskustelua hyvin erilaisin tuntein ja ajatellut kirjoittavani, milloin omista kokemuksista paleodieetistä ja karppauksesta, milloin ihan vaan arvostella tämänkaltaista mustavalkoisuutta ja puusilmäisyyttä.   Mutta en kuitenkaan halua tehdä sitä, mistä näitä yhden asian valmentajia arvostelen. Eihän minun kokemukseni ruokavaliosta, tee jonkun muun kokemuksesta yhtään huonompaa tai parempaa. Jos joku kokee toteuttamansa ruokavalion hyvänä, miten minun kokemukseni sen jotenkin muuttaisi? Yksittäisen ihmisen kokemusta ei voi laajentaa kaikille sopivaksi ja minun kokemukseni ovat ihan yhtä totta kuin jonkun toisen.

Jos ruokavalio poikkeaa hyvin paljon ravitsemussuosituksista tai jos sitä tukemaan ei (vielä) löydy riittävästä tieteellistä perustetta tai tutkimukset osoittavat ihan päinvastaista, perustellaan hyvin usein ruokavalion paremmuutta omilla ja valmennettavien kokemuksilla. Ne kokemukset ovat ihan varmasti totta, eikä niitä pidä lähteä kyseenalaistamaan.  Tutkimuksissa on todettu, että lähes mikä tahansa ruokavalio laihduttaa, kunhan vaan toteutetaan,  jotakin ruokavaliota eli  kiinnittää huomiota mitä syödään. Sama pätee myös muuhun kuin laihtumiseen. Omassa työssä tämän huomaa erityisesti IBS-asiakkaiden kanssa: yli 90 %  asiakkaistani hyötyy FODMAP-rajoituksesta. Pidemmässä seurannassa, vaikka vuoden päästa, oireet voivat olla tulleet osittain takaisin (koska suolistoon vaikuttaa moni muukin tekijä kuin ruoka). Laihdutustutkimuksissa lähes kaikki laihtuvat ensimmäisen 6 kk aikana, jonka jälkeen nähdään elämäntapainterventioissa, että ruokavalion tai liikuntaohjeiden noudattaminen vähenee ja painot alkavat osalla nousemaan. Kun jonkun ruokavalion paremmuutta perustellaan vain kokemuksella, on tärkeää muistaa myös plasebovaikutus tai pitäisikö sanoa, että ihmisen vaikutus, karsimaattinen ja hyvä valmentaja, ravitsemusterapeutti tai lääkäri voivat ”parantaa” pelkällä katsella, läsnäololla, kuuntelemalla ja kommunikoimalla.

Entäs ne minun asiakaskokemukset? Itsekin viljelen puheessani ja luennoillani asiakaskokemuksia ja pyrin vaikuttamaan kuulijoihin antamalla saimaistumispintaa ja värittämällä tylsää asiapuhettani asiakkaiden onnistumisilla tai tarinoilla. Me ihmiset haluamme kuulla tarinoita ja kokemuksia, se on varmasti ollut niin ikiaikainen tapa välittää tietoa, että se menee edelleen meihin paremmin kuin tiukka fakta ja tutkimustieto. Koska minun täytyy raportoida toimintaani Valviralle, tiedän, että minä tein  viime vuonna 625 yksilöohjausta, lisäksi on ryhmäohjausta riippuen vuodesta 2-6 ryhmää (20-100 hlöä) ja luennot päälle (viime vuonna noin 50 luentoa). Tämän lisäksi keskustelen ihmisten kanssa niin verkossa kuin ihan kasvokkain. Minulla on hyvin erilaisia asiakaskokemuksia sopivasta ruokavaliosta. Suurin osa syö (tai ainakin haluisi syödä) suurinpiirtein ravitsemussuositusten mukaan ja heille se sopii oikein hyvin. Mutta on myös heitä, jotka eivät käytä ollekaan maitotuotteita tai kotimaisia viljoja tai muuten joutuvat rajoittamaan syömistään, jotta voisivat hyvin. Yllättävän iso osa toteuttaa jollain tapaa FODMAP-rajoitusta, tämä tietenkin johtuu siitä, että vastaanotolleni tullaan usein vatsavaivojan takia. Koska minun vastaanotolle tullaan myös, kun on ongelmia syömisen kanssa tai kun monet keinot on jo kokeiltu, tapaan myös heitä, joilla erilaiset ruokavaliokokeilut ja dieetit eivät ole toimineet. Joskus tilanne on todella paha niin aineevaihdunnan kuin mielenkin osalta. Ruokavalioiden toimivuuden arvioinnissa kannattaa myös muistaa, että jos valmentaja on profioitunut tiettyyn ruokavalioon, hänen luokseen tulevat henkilöitä, jotka tietävä jo mitä saavat. Se vinouttaa kokemusta melkoisesti. Joudun itsellenikin muistuttamaan aina välillä, ettei kaikilla suomalaisilla ole vatsavaivaivoja, ylipainoa tai vääristynyt suhde omaan kehoon ja syömiseen, vaikka minä tapaankin heitä päivittäin. Minulla on paljon onnistuneita laihduttajia, jotka ovat laihtuneet ja voineet paremmin, kun ovat alkeneet syömään säännöllisesti, lisännneet kasviksia, syöneet enemmän oikeaa ruokaa ja vähemmän turhia välipaloja, vähentäneet alkoholia ja sokeria ja parantaneet hiilihydraattien laatua. Osa on onnistunut pidemmällä ajalla ja toiset vain väliaikaisesti, kun ovat taas palaneet vanhoihin tottumuksiin. En ole vielä koskaan törmännyt siihen, että nämä muutokset ruokavaliossa ovat lihottaneet. Olen myös tavannut todella monia, jotka ovat aiemmin laihtuneet Painonvartijoiden pisteitä laskemalla, Keventäjissä, karppaamalla, Superdieetillä, paleolla tai jollain muulla ruokavaliolla. Jokainen dieetti on auttanut laihtumaan, muttei niistä ole jostain syystä tullut elämäntapaa. Niinkuin kaikki tietävät, ettei kuuri auta, tarvitaan elämäntapamuutos. Vaikka joku toimii ensimmäiset kolme kuukautta, ei se tarkoita että se toimii läpi elämän. Hengityksen pidättäminenkin näytää ensimmäisen parin minuutin ajan tosi helpolta ja hyvältä, jotkut sinnettelevät vielä pidempään, mutta ennen pitkään on vedettävä henkeä tai taju menee.

Entä oma ruokavalioni? Nauran (ironisesti ;)) joskus, että onneksi minun ei tarvitse ohjata asiakkaita omien kokemusten perusteella, sillä melko rajoittunutta on syömiseni. Minulla on IBS ja ruoka-aineallergioita ja valitettavasti olen joutunut karsimaan ruokavaliotani, jotta voisin hyvin. Näistä kokemuksista on toki hyötyä ohjauksessa, mutta en lähtökohtaisesti lähde ajattelemaan: mikä toimii minulla toimii myös muilla. Voidaan kaiketi sanoa, että syön suositusten mukaan, soveltaen omaan elämääni, niinhän suosituksia on tarkoitus toteuttaakin – soveltaen. Jos suosituksia lähdetään lukemaan kuin piru raamattua, niin eihän siitä voikaan tulla mitään. Jokainen saa syödä kuten haluaa ja jos itselleen on löytänyt hyvän tavan syödä ja elää, toki siitä voi hehkuttaa myös muille. Jos oma kokemus ja toteutettava elämäntapa on suurelta osin ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen ja asianperehtyneiden asiantuntijoiden ajatusten kanssa, ei mulla ainakaan riittäisi pokka, perustella omaa kantaani ”Kun tää toimii mulla ja mun kavereilla.” Ei se ainakaan minua vakuuta tai herätä ajatusta ”No mutta hitsiläinen, olenkin ymmärtänyt kaiken ihan väärin ja täytyykin vaihtaa suuntaa.”

Julkisesessa keskustelussa ravitsemusterapeutit leimataan usein  joustamattomiksi ruisleivän, margariinin ja rasvattoman maidon tuputtajiksi. Itseäni en tästä tunnista. Koska tämä mielikuva on kuitenkin hyvin vahva, olen ihan varma, että sillä on joku todellisuuspohja. Mutta samalla tiedän, että moni kollega ohjaa joustavasti, yksilöllisesti ja ohjauksessa ei jäädä jumittamaan margariiniin tai maitotuotteisiin. Kyllähän hyvä ja terveellinen ruokavalio, voidaan toteuttaa monella tavalla ja huomioiden asiakkaan omat toiveet ja arvot.

Toivosinkin, että ihan jokainen ammattilainen, joka antaa ravitsemusohjausta pohtisi omaa ohjaustapaa ja uskomuksia, jotka ohjaavat toimintaa. Olisiko omia toimintatapoja syytä muuttaa jotenkin? Onko omassa ohjauksessa uskomuksia, jotka eivät olekaan totta? Kunnioitanko asiakkaani arvoja ja mietinkö aidosti asiakkaan parasta? Uskallanko ajatella tilannetta ihan toisesta näkökulmasta? Vaikka minä en ymmärrä nyt, voisiko oppia ymmärtämään?