Minä olen oppinut jo lapsen leppoisan tavan valmistautua jouluun. Äitini sanoi aina, ettei jouluna tarvitse siivota enempää kuin muulloinkaan, perusasiat riittää. Ei tarvitse siivota kaappeja, kontata pitkin lattioita eikä puhdistaa kaakeleiden välejä hammasharjalla. Meillä joulu tuli myös vaikka piparit oli leivottu kaupan taikinasta ja laatikot oli ”toisten äitien tekemiä”. Meillä joulun tunnelma syntyi ihmisistä ja yhteisestä ajasta (ja toki myös lahjoista :)). Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä rikkaus tämä oppi onkaan. Kun seuraan ympärillä olevia ihmisiä, jotka stressaavat joulusta, ahdistuvat kun ei ehdi tai pysty ja yrittävät suorittaa joulua täydellisesti, olen iloinen, ettei minulla ole tälläistä mallia. Olen vahvistanut lapsuuden jouluja entisestään, valmistaudun jouluun omalla tavallani, rennosti ja mielekkäästi. En mieti mitä muut ajattelevat ja miten jouluna kuuluisia olla.  Hyvä joulun tunnelma tulee, vaikken lähetä joulukortteja, en hikoile jouluostoksilla, en tee kaikkea alusta alkaen, enkä tänäkään jouluna pese saunaa.  Lapset leipovat  mielellään pipareita valmistaikinasta ja teen sen verran ruokia itse kun voimavarat ja aika riittävät. Heti jos huomaan stressin piireitä itsessäni, himmaan tahtia. 

Toinen jouluperinne jota en noudata, on ruokaähky. En näe mitään syytä syödä, kun ”kerrankin on lupa syödä” tai ”jouluna kuuluu syödä yöllä”. En muulloinkaan kysy keneltäkään lupaa syödä tai jättää syömättä, miksi sitten jouluna. Syön toki jouluruokia, nautin niistä ja maistelen makuja. Valitsen itselle mieluisat ruuat, mutten yritäkkään syödä kaikkia lajeja kerralla. Nautintooni kuuluu ruoka, mutta ähky on niin kamala olotila, etten halua sitä tavoitella. Minä rakastan joulun kalapöytää ja toisaalta kinkku jää hyvin vähälle. Joulun aikaan katetaan samat ruuat pöytään monella aterialla ja monta päivää, joten on helppo syödä eriruokia eriaterioilla, eikä kaikkea jokaisella aterialla. Kannattaa kokeilla, onko olo tällä keinoon parempi ja nautitko mauista näin paremmin?

Minusta joulupöydässä on paljon hyviä ruokia, eikä mikään yksittäinen ruoka aiheuta ähkyä eikä ruokaövereitä. Kokonaisuus ratkaiseen joulunakin: mitä ja milloin syö ja millainen on annoskoko. Kohtuutta huutelen siis joulunakin, ja entä jos tänä jouluna harjoiteltaisiin  myös tietoistasyömistä? Syödään rauhassa joka suupalasta nauttien, makustellen. Ei ohimennen suklaata, piparia, torttuja ja väliin jääkaapista suoraan kinkkua vaan kaikki ruoka syödään pöydän ääressä ja tiedostaen. Tähän voi yhdistää tietoista läsnäoloa laajemmin: pysähdytään istumaan sohvan nurkaan seuraamaan muun perheen touhuja, takkatulta tai kuuntelemaan musiikkia tai läheisten tarinoita tai istutaan lattialle tekemään Legolinnaa. Pysähdytään hetkeen ja ollaan oikeasti läsnä. Lahjat voi myös avata rauhassa ja ihana tapa on, että muut seuraavat kun jokainen avaa lahjansa vuorotellen. 

Monet sanovat, että todellinen joulu syntyy tunnelmasta ja yhdessäolosta, mutta miksi niin moni sitten suorittaa joulua ja yrittää rakentaa täydellistä kulissia näytelmälle? Jos tuntuu, että tänä vuonna joulustressi meinaa kaataa, muista tämä fiilis ja kokeile ensi vuonna tehdä  jouluvalmistelut rennosti. Suosittelen, sillä se toimii, joulu ja tunnelma tulee myös ilman stressiä. 

Ps. Ja on UPEAA, jos olet aidosti innokas jouluihminen, nautit hääräämisestä ja valmisteluista, etkä siitä stressaa ja kärsi, olen iloinen puolestasi, elät varmasti vuoden parasta aikaa :)!