Huomaan joka joulukuu pohtivani samoja teemoja liittyen jouluun. Olen itse ollut joskus jopa antijouluihminen, mutta nykyään pidän joulusta, lähinnä lomasta ja tunnelmasta. Joulun aika on tietenkin mielenkiintoinen ruuan ja syömisen näkökulmasta. Perinteeseen kun kuuluu,että kaikkea pitää syödä paljon ja ilman ähkyä ei ole onnea.
Historiallisesti joulun ylensyömisellä on ollut syynsä, sillä saattoi olla. ettei rahvas saanut kunnolla syödäkseen koko talvena ja jouluna jokainen sai kerrankin riittävästi ruokaa. Lihaakin oli tarjolla kokonaisen sian verran, tosin siitä possusta söi aika monta ihmistä. Laatikot, rosollit ja puurot täyttivät vatsaa niin hyvin, että lihakin riitti kaikille. Jouluna sai myös syödä ilman ruoka-aikoja, normaalistihan ei keittiön kaappeja sopinut mennä kolistelemaan milloin itse tykkäs, saattoi tulla emännältä näpeille. Vaikka meillä monella on joulu joka päivä ja ylensyöminen ei osu vain pyhiin, moni kokee, että jouluna on oikeus (velvollisuus?) syödä törkeän paljon.
Miksi tämä ylensyömisen perinne säilyy, vaikka joulupöydän antimet muuten muuttuvat? Nykyään monen pöydästä löytyy moderneja herkkuja, tosin kinkkuakin yli 5 miljoonana kilon verran. Kuka oikeasti tykkää siitä tunteesta, mikä tulee kun on vetänyt ensi kalat ja lisukkeet, sitten kinkut, laatikot ja rosollit ja lopuksi vielä sekametelisoppaa, torttua ja piparia. Ja tietekin juomat kuuluvat asiaan. Miksi kaikkea pitää syödä yhdellä aterialla ja miksi ruokaa pitää olla niin paljon? Ymmärrän, että tämä määrä juontaa sieltä ajalta, jolloin oli todella pelko että ruoka loppuu kesken. Mutta hei oikeasti, nykypäivänä, kun Siwankin on auki lähes ympärvuorokauden, onko pakko hamstrata. Ruoka ei taatusti lopu ja moni laatikon jämä, loppusijoitetaan varmasti roskikseen. Olen jo pitkään itse rytmittänyt syömistä siten, että syön jouluaattona lähinnä kaloja ja ns. alkupaloja ja sitten joulupäivänä on kinkun ja laatikoiden vuoro. Näin koen nauttivani ruuasta paremmin. En myöskään syö mitään, mistä en erityiseti pidä.
Jokainen toki tekee mitä tykkää, mutta tämä joulunajan mielettömyyden arvostelu nouseekin siitä valituksesta joka kuullaan sitten tammikuussa, kun Suomi laihduttaa! Jos olisimme kohtuullisia joulunakin, saattaa olla, että mieli olisi iloinen myös tammikuussa. Vaikka eihän kukaan oikeasti liho kilotolkulla joulun aikaan, kyllä sen massakausi on pitänyt aloittaa jo vähintään joulukuun alussa, ellei jopa aiemmin. Ja onkin todella helppoa aloittaa joulukausi jo marraskuussa, enkä yhtään väitä että olisi helppo väistellä suklaata ja muuta herkkua, kun niitä on kiitettäväsit tarjolla joka paikassa ja ne huutelevat perään ruokaostoksilla. Mutta tästä huolimatta voisi olla viisasta rajoittaa jouluherkut, -ruuat ja -juomat oikeaan ajankohtaan aaton ja loppiaisen välille.
Kun opiskeluaikoina istuin Leppävaaran Maxin kassalla ja katsoin ohikulkevaa jouluruokamäärää, mietin, että mihin ihmeeseen ihmiset tunkevat sen kaiken ruuan. Tuskin kaikkea ruokaa syötiin, sillä parin päivän päästä, ennen uutta vuotta hihnalla kulki kasat nakkeja, perunasalaattia ja sipsejä.
Kannustan nauttimaan kohtuudella niin jouluna kuin sitä ennen. Suosittelen myös liikuntaa, sillä nyt on tilaa jumpissa, uimahalleissa ja kuntokeskuksissa. Melkosen eri meininkin kuin sitten tammikuussa
