Olen viime viikkoina miettinyt kovasti tätä vastakkainasettelua ja ajoittan jopa huvittavaa keskustelua, siitä kuka on oikeassa ja totuudessa ravitsemusasioissa. Entä mitä tapahtuisi, jos ei olisi virallisia ravitsmussuosituksia? Osaisiko kansa syödä? Vai söisikö kansa mitä sattuu? Romahtaisiko terveys? Luulen, ettei kävisi kuinkaan. Nykyihminen on aika viisas ja osaa ajatella myös itse. Entä jos vain esittäisimme asioita ja tutukimusyhteenvetoja ja jokainen voisi itse poimia niistä mieleisensä. Voisiko olla erilaisia näkemyksiä asiasta rintarinnan?
Itse ajattelin aiemmin, että pitää olla jotkut suostitukset ainakin joukkoruokailuun. Mutta mitä niillä on oikeasti väliä, kun taloudellinnen tilanne ratkaisee kuitenkin, mitä lasten, nuorten ja vanhusten lautaselle laitetaan. Erityisesti vanhusten kohdalla toivoisin, että heidän toiveitaan kuunneltaisiin, heille tarjottaisiin ruokaa, joka maittaa ja tuo mieleen hyviä asioita ja aikoja. Kaikkia kotkotuksia ei tietenkään voi toteuttaa, mutta totuuden nimessä muutamalla vaihtoehdolla varmasti saisimme täytettyä monen mummon toiveen. Päiväkotien ja koulujen ruokailu on jo ajat sitten ollut päättäjien käsissä. Emännät koulun keittiöissä tekevät ihmeitä, mutta ei 60 sentillä saa kovin paljon vaihtoehtoja ja kaali-porkkanaraaste toistuu talven aikaan liian usein. Kuka sitä jaksaa syödä?
Entä sitten itsenäisesti ajatteleva aikuinen? Miksi asiantuntijat ja terveydenhuollon edustajat eivät voi uskoa, että ihminen voi hyvin, vaikkei syö kuten suositellaan? Miksi ei uskota, vaikka verikokeet ja vaaka näyttävät objektiivisesti ja oma subjektiivinen kokemus kertoo, ettei mitään suurempaa terveysvaaraa ole? En yhtään ihmettele, että nämä muutoksen kokeneet huutavat kovaa vastavirrassa. Minuakin ärsyttäisi, jos joku väittäisi, ettei kokemukseni tai tuntemukseni ole totta, eikä niillä ole mitään merkitystä. Useimmat terveydenhuollon edustajat sanovat hyväksyvänsä yksilöllisyyden, mutta… Tämä pieni sana tyrmää vahvasti yksilöllisen kokemuksen. ”Kyllä sinun kohdalla tämä voi olla totta, mutta kaikki muut ovat erilaisia.” Joillekin jopa sanotaan, ettet voi jatkaa näin, vaikka olosi on kohentunut ja oireesi kadonneet. Itse ihmettelen, miten muka voisin kyseenalaistaa ihmisen kokemuksen ja vähätellä hänen hyvää oloaan. Olen tavannut monta ihmistä, jotka voivat hyvin, kun vähentävät viljoja, sokereita ja perunaa. Olen nähnyt heidän veriarvonsa ja olemuksensa eikä mikään vaikuta olevan pielessä. Ja luonnollisesti olen tavannut paljon myös niitä, jotka voivat hyvin syömällä viljatuotteita. Me todella olemme yksilöitä, eikä siksi minusta voi olla yhtä tiukkaa suositusta. Tärkeätä on tietenkin tuoda esille tutkimustuloksia, ja erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Terveysterrorismin sijaan voisimme tiedottaa, esittää asioita ja antaa ihmisten itse kokea ja oivaltaa.
Mitä jos antaisimme ihmisten itse päättää, mitä syövät ja annetaan ruokarauha (sen painorauhan lisäksi)? Terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa kuunnella ja ottaa opiksi potilailta ja asiakkailta, heillä on valtavasti tietoa itsestään ja kullanarvoisia kokemuksia. Voisimme kuuntelemalla ja kyselemälä päästä paljon pidemmälle terveyden edistämisessä. Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus syödä, mitä tykkää eikä kenenkään tulisi sitä tuomita. Minä ainakin olen kehittynyt asiantuntijana eritysesti asiakaskontakteissa. Kirjatieto on pohja, jolle rakennetaan kokemuksen kautta asiantuntijuus. Ja edelleen ihminen itse on paras oman elämänsä asiantuntija ja sitä minä todella nöyrästi kunnioitan.
Ja jottei synny väärinkäsityksiä, minä syön mm. sokeria ja viljatuotteita, voita ja rypsiöljyä. Teen valintoja oman kokemukseni perustella, mikä tuntuu minulle hyvältä. Luulen, että näin olisi kaikkien viisasta toimia. Kuunnella, mitä keho ja mieli viestivät ja toimia enemmän sen mukaan.
